perjantai 27. maaliskuuta 2009

Mahdoton tehtävä

Totalitaarisena imperialismina monikultturismi pyrkii yhtenäistämään kaikki vaatimansa alueet ihannoimaansa kulttuurilliseen tilaan, "monikulttuurisuuteen". Nyt tämä Länsi-Euroopassa kehitelty ihanneihmisyys on alkanut raivata elintilaa täältä idästäkin.

Jonnekin sen levittäytyminen myös pysäytetään. Se, mikä näyttäytyy imperialisteille vain potentiaalisena lebensraumina, hedelmällisenä maaperänä paikallisia etnisiä piirteitä rikkaampien ja parempien ihmis-ominaisuuksien levittämiselle, on alkuperäiskansoille heidän luonnollinen kotiseutunsa. On hyvin epätodennäköistä, että ne luovuttaisivat sen muitta mutkitta tai suostuisivat etnisyytensä jalostukseen. Itä-Eurooppalaisilla, kuten puolalaisilla, tsekkiläisillä tai suomalaisilla on jo historiansakin puolesta hivenen varauksellisuutta sellaisille väitteille, että heidän etnisyytensä olisi jotenkin viallinen, ja tarvitsisi jalostuakseen väestönsiirtoja.

Monikultturismin brutaali ristiretki pysähtyy viimeistään Venäjälle.

Vaan millainen on se ihannetila, jota nyt yritetään levittää? Mitä "monikulttuurisuudella" oikeastaan tarkoitetaan? Edellisessä viestissäni mainitsin, että monikulttuurisuus on lähinnä käsitehirviö, sekoitus utopistisia haaveita ja ihmisihanteita, usein ristiriitaisia keskenään. Tähän haluan nyt palata, ja tarkentaa tätä kuvaa.

Monikultturismi on leimallisen ristiriitainen oppi. Se tavoittelee yhtä aikaa ja äärimmäisellä kiihkolla sekä räikeää etnisten erojen esiintuontia, että niiden piilottamista ja sulauttamista kadoksiin.

Tavoitellut tilat ovat niin ristiriitaisia toistensa ja itsensäkin kanssa, että niitä on mahdoton toteuttaa. Päin vastoin kuin edellisiä vastoin ihmisten tahtoa levitettyjä ihmisihanteita ei monikultturismin ihannetta ole kukaan kunnolla määritellyt. Haaveet sen toteuttamiseksi ovat kuitenkin yhtä kiihkeät ja painostavan vaativat kuin natseilla tai kommunisteilla omien ihanteidensa luomiseksi.

Monikultturistit vaativat ankarasti varsinkin keinotekoista monimuotoisuutta, ja haluavat säilyttää riittävän "erilaisten" ihmisten, kuten maahanmuuttajien etniset piirteet. Heitä motivoi valtavasti "erilaisuus" ja "toiseus"; he innostuvat etnisestä "värikkyydestä" katukuvassa, kuulemistaan eri kielistä, he ylistävät kulttuurillista moninaisuutta ja kulttuurien laajaa tarjontaa. Tätä he havittelevat lisää, keinoinaan esimerkiksi väestönsiirrot mahdollisimman paljon "toiseutta" ja "erilaisuutta" edustavista kulttuureista, ja maahanmuuttajien kannustaminen erottautumaan alkuperäiskulttuurista.

Samalla monikultturistit kuitenkin myös ylistävät ja vaativat sulauttamista ja yhtenäistämistä. Tämä ilmenee kahdella tavalla. Ensinnäkin he ihannoivat etnistä sekoittumista. He ihannoivat eri ryhmiin kuuluvien seurustelua, avioliittoja ja lapsia. He ihannoivat niitä jopa rasistisesti niin, että "yksietniset" parit tai lapset eivät ole yhtäläisellä tavalla "rikkautta".

Sekoittuminen ei kuitenkaan ole enää liikettä moninaisuuden suuntaan, se ei edistä diversiteettiä, vaan vie kohti sen vastakohtaa, sulautumista. Mitä enemmän kulttuurit ja etnisyydet sekoittuvat keskenään, sitä yhtenäisemmiksi ne tulevat. Niiden omaleimaiset, yksilölliset piirteet alkavat hävitä. Jos monikultturistien ihannoima sulautuminen jatkuisi tarpeeksi kauan, jos "kaikki sekoittuisivat kaikkien kanssa", ei olisi enää jäljellä moninaisuutta. Olisi vain juureton yhtenäiskulttuuri, globaali harmaa massa.

Sekoittuminen ei juuri koskaan lisää moninaisuutta vaan vähentää sitä. Sekoittuminen yhtenäistää. Sekoittumisesta seuraava "monietnisyys" on vain ohimenevä ilmiö.

Monietnisyys ei juuri koskaan säily useiden sukupolvien ajan. Ensimmäisen polven monietninen lapsi voi kokea kuuluvansa molempien vanhempiensa etnisyyksiin, väitetysti jopa täysin ja kokonaan kumpaankin. Muutaman sukupolven päästä sekoittumisesta seuraa kuitenkin yleensä sulautuminen siihen etnisyyteen, jolla on korkein statusarvo tai johon kuulumisesta saadaan suurin hyöty. "Monietnisyys" on juureton tila, joka useimmiten pyrkii samaistumaan johonkin varsinaiseen etnisyyteen.

Jos useampi ryhmä sekoittuisi keskenään, monietnistyisi ja sitten sulautuisi korkeimman statuksen omaavaan etnisyyteen, olisi enää jäljellä yksi ryhmä, sekin juureton. Sekoittuneiden ryhmien omaleimaiset piirteet olisi iäksi menetetty.

Juuri edellä kuvattu sulautumiskehitys on esimerkiksi tappanut lukemattomia kieliä (ja niitä puhuvia etnisyyksiä) sukupuuttoon 1900-luvulla, ja uhkaa tappaa tuhansia kieliä kuluvan vuosisadan aikana. Suurin osa näistä välittömästi uhatuiksi määritellyistä kielistä ei ole länsimaiden alkuperäiskieliä, mutta sulautumisen vaikutus on samalla tavalla yhtenäistävä myös länsimaissa.

Monikultturistit vaativat ankaraa yhtenäisyyttä myös toisella tavalla. He haluavat laittaa kaikki yhteiskuntaan siirtämänsä sekä siellä alkujaan asuvat entiset ryhmät toimimaan ikään kuin ne olisivat kaikki yhtä etnisyyttä. Ainakin alkuperäiskansojen kuuluisi kadottaa etninen identiteettinsä ja käsityksensä itsestään ryhmänä, ja suhtautua kaikkiin samalla tavalla.

Monikultturistien mielestä eri ryhmien tulisi luottaa toisiinsa, tuntea vastuuta toisistaan, tehdä yhteistyötä keskenään, tukea toisiaan, ylläpitää yhteistä valtiota, jne. ikään kuin ne olisivat yksi ja sama etnisyys. Etnisyyksien pitäisi siis tavallaan unohtaa olevansa etnisyyksiä ja antautua osaksi jotain suurempaa, osaksi monikulttuurisuutta, ylikulttuuria. Ryhmien ei missään tapauksessa tulisi erottautua toisistaan esimerkiksi omille asuinalueilleen.

Kun monikultturismin tavoitteet menevät näin pahoin ristiin, ei ole mikään ihme, ettei monikulttuurisuus todellisuudessa toimi. Monikultturismin tehtävä on mahdoton. Mahdottomien ihanteiden sijaan on syntynyt järkyttävä ja kova "reaalimonikulttuurisuus", joka on jotain aivan muuta. Ja sitä ollaan väkisin työntämässä itään, vaikka perusteena ovat kauniit ihanteet.

Maailman kulttuurien monimuotoisuus on aivan toista kuin monikultturismin "monikulttuurisuus". Maailmassa on lukemattomia luonnollisesti kehittyneitä kulttuureja, jotka ovat syntyneet erkaantumalla toisistaan ja kehittymällä omaan suuntaansa jopa vuosituhansien ajan. Juuri erkaantuminen, ja muista ryhmistä poikkeavaan suuntaan kulkeva yksilöllinen kehitys on luonut maailman kulttuurien kirjon niinkin värikkääksi, millaisena se vielä nykyisin näyttäytyy. Samaan tapaan, erkanemalla ja kehittymällä eri suuntiin syntyvät myös eliölajit, ja näin on syntynyt luonnon monimuotoisuus.

Alkuperäiskulttuurien olemassaolo on todellista monimuotoisuutta, suunnaton rikkaus ihmiskunnalle. Tämän mittaamattoman arvokkaan diversiteetin suurin uhka on se, jota lännessä kutsutaan monikulttuurisuudeksi. Se, että suuria väestöryhmiä siirtyy asumaan toisten ryhmien keskuuteen ja väestöt yhtenäistyvät ja sekoittuvat, ei ole millään tavoin "rikkaus". Sellainen kehitys on tuhonnut lyhyessä ajassa lukemattomia etnisyyksiä, joiden kehitykseen on kulunut vuosituhansia.

Jos erilaistumalla syntyneiden ryhmien piirteet aiotaan jatkossakin säilyttää erilaisina ja omaleimaisina, jos maailman etninen kirjo koetaan arvokkaaksi, se edellyttää niiden luonnollisten olosuhteiden säilyttämistä, jotka ovat synnyttäneet erilaisuuden ja pitäneet sitä yllä. Monikultturismi toimii täsmälleen tätä vastaan, sen luomat keinodiversiteetit rikkovat näitä luonnollisia olosuhteita, repivät ihmisiä juuriltaan, sulauttavat ja yhtenäistävät.

Monikultturismi ei arvosta etnistä monimuotoisuutta. Sen ihanne on sen oma, poliittisin päätöksin ja toimenpitein luotu keinomonimuotoisuus. Se yrittää korvata vuosituhansia kehittyneitä ihmisten luonnollisia ominaisuuksia omilla ihanteillaan. Se luulee voivansa ohjelmoida ihmisen uudelleen kuten koneen.

3 kommenttia:

  1. Taas hieno juttu ja analyysi! Mutta mietiskelen sitä, että jotakin aatetta yleensä ajetaan kiihkeästi sen vuoksi että siitä saadaan voittoa tai lisäarvoa. Miten monikulttuuripropagandistit arvelevat hyötyvänsä tästä (pseudo)monikulttuurisuudesta? Kuka korjaa hyödyn? Ovatko monikulttuurifasistit ihanteellisen jaloja, ja ajavat aatettaan välittämättä omasta edustaan? Mistä syntyy tämä armoton viha omaa taustaa kohtaan?
    Hurjimmillaan on Elovena-tyttö julistettu uusnatsilaiseksi ja arjalaiseksi ihanteeksi, ja vaadittu sen kieltämistä! Mikä pohjoismaalaisessa vaaleudessa niin hävettää pohjoismaalaisia?

    VastaaPoista
  2. Kari Rydmanille: Monikultturismi on toki elinkeino monelle, mutta se on ennen kaikkea kiihkoaate, kuten natsismi ja kommunismi. Lisäksi se on ääriuskonnon kaltainen kultti. Sellaisten parissa oman edun tavoittelu jää usein toissijaiseksi. Paitsi johtohenkilöillä.

    Toisaalta kiihkoaatteissa oma etu voi kietoutua merkillisellä, itsepetoksellisella tavalla yhteen epäitsekkyyden kanssa siten, ettei kannattaja oikein itsekään käsitä kumman puolesta milloinkin kiihkoaa. Esimerkiksi joku voi hankkia isolla rahalla lapsen kehitysmaasta. Lapsella voi olla oma perhekin, mutta hänet voidaan myydä käytännössä ihmiskauppiasta vastaavan tahon kautta länsimaahan. Tällaisia tapauksia on paljastunut paljon. Lapsen ostanut saa lapsesta ennen kaikkea tyydytyksen itselleen, omaan äidinvaistoonsa, ja samalla itselleen käsityksen siitä, että on hyvä ja moraalinen ihminen. Muille tai jopa itselleen hän voi kuitenkin puolustella sitä hyväntekeväisyytenä tai jopa suomalaisten geeniperimän rikastuttamisena.

    Kiihkoaatteissa on toki myös mukana täysiä opportunisteja, jotka eivät itse aatteeseen edes välttämättä usko, vaan haluavat vain hyötyä tilanteesta.

    En usko, että monikultturismin kannattajista suurin osa olisi kuitenkaan täysiä opportunisteja. Ensinnäkään se ei vastaa kokemuksiani monikultturisteista ihmisinä. He ovat yleensä hyväuskoisia ja aika yksinkertaisia, pikemminkin hyväksikäytettyjä kuin hyväksikäyttäjiä.

    Lisäksi, jos suurin osa yrittäisi hyötyä, ei olisi riittävästi aatteen paloa näin kiihkeän opin luomiseksi ja pitämiseksi pystyssä. Tällaiset hankkeet tarvitsevat aina selkärangakseen hyväuskoisten hölmöjen armeijan.

    VastaaPoista
  3. Olen aivan samaa mieltä. Minustakin tuntuu siltä, että suuri osa monikuista toimii ikään kuin hyvän hyvyyttään. Mutta toisaalta: kyllähän senkin voi profiitiksi katsoa, että tuntee olevansa tosihyvä ja tosihurskas...

    VastaaPoista

Kirjoitathan asiallisesti.