torstai 8. tammikuuta 2009

Jostain täytyy aloittaa

En vielä tiedä, millainen tästä blogista tulee. Aion kuitenkin yrittää saada jotain aikaan. Olen pieni tyttönen, ja hyvin huolissani Suomen ja länsimaiden tulevaisuudesta. Tässä blogissa aion keskittyä varsinkin monikultturismiin, islamistumiseen ja maahanmuuttoon sekä siihen, miten naisena ja feministinä koen nämä ilmiöt ja niiden vaikutukset.

Olen perinteinen ja "oikea" feministi, kuten isoäitini, sukupuolten välisen tasa-arvon kannattaja. Feminismi on edistänyt länsimaita suunnattomasti esimerkiksi 1800-luvulta, ja nykyisin feministiset ajatukset ovat melko arkipäiväisiä. Esimerkiksi se, että naiset saavat samanlaisen kohtelun lain edessä, on lähes itsestäänselvyys. Siksi feminismin arvo on alkanut unohtua ja feministi-sanakin menettää merkitystään. Feminismi ei kuitenkaan saa unohtua, sitä tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa ehkä kipeämmin kuin vuosikymmeniin. Naisten tasa-arvo ei ole itsestäänselvyys, vaan se on saatu aikaan vain rajoitetulle alueelle (lähinnä länsimaihin), työllä ja tuskalla vuosikymmenten kuluessa. Feminismillä ei ole vieläkään sijaa kaikissa yhteiskunnissa eikä suurimmassa osassa kulttuureita.

En ole sellainen "feministi", jollaisia nykyisin äänekkäimmät "feministeiksi" itseään kutsuvat ovat. He eivät ole oikeita feministejä, koska heille "feminismi" on vain yksi tapa muiden joukossa hyökätä länsimaalaista miestä vastaan. Monet heistä eivät kannata tasa-arvoa, vaan esimerkiksi haluavat sukupuolikiintiöitä, eli päästää jonkun töihin tai opiskelemaan sopivamman ehdokkaan ohi sen perusteella, mitä hänellä on jalkojensa välissä. Tämä on sukupuolista syrjintää, ei tasa-arvoa, eikä sillä ole mitään tekemistä oikean feminismin kanssa, sen feminismin, joka teki länsimaista tasa-arvoisia ja vapaita myös naisille. Sen feminismin, jonka ansiosta Suomen naiset saivat äänioikeuden samaan aikaan kuin Suomen miehetkin.

Kutsun jatkossa feminismiksi alkuperäistä feminismiä, jonka tavoite on tasa-arvo. "Feminismin" nimellä kulkevaa äänekästä aatetta, jonka tavoite on selvästi jotain muuta kuin tasa-arvo, taas kutsun näennäisfeminismiksi. Ja sitä se onkin: se on vain ottanut feminismin käsitteen käyttöönsä, jakamatta sen tavoitteita tai filosofiaa. Tulen blogissani tutkimaan tarkemmin tätä eroa. Käsittääkseni näennäinen "feminismi" on merkittävä uhka länsimaisten naisten oikeuksille. Siis naisten. Se tähtää kyllä miesten aseman heikentämiseen, mutta se käyttää siihen keinoja, jotka vahingoittavat jo nyt naisia enemmän.

Näennäisfeminismi on osa laajempaa aatteellista ilmapiiriä, jossa uhristatus tai sen puuttuminen ratkaisee ihmisen oikeudet ja arvon, ja ilman uhristatusta jäävät, lähinnä länsimaalaiset miehet, nähdään vastustajina. Ihmiset on asetettu hierarkiaan, jossa suurimman uhristatuksen omaavat ovat ylimpänä, pienimmän taas alimpana. Alinta pohjasakkaa ovat länsimaiset miehet. Aidon feminismin kanssa tällä ei ole juuri muuta yhteistä kuin kilvoittelu länsimaalaisen miehen kanssa. Länsimaisen miehen "haastaminen" ei kuitenkaan ollut alkuperäisen feminismin määränpää. Se oli vain keino saavuttaa tasa-arvo.

Länsimainen mies ei ole enää merkittävimmästä päästä oleva uhka naisten oikeuksille ja vapauksille. Länsimainen mies on ihan hyvä kumppani, joka tahtoo luoda kanssamme sellaisen yhteiskunnan, josta esiäitimme vain haaveilivat.

Suuremman uhan muodostavat jo näennäisfeministit itse. Kuten mainitsin, näennäisfeminismi on osa laajempaa asenneilmapiiriä. Siihen kuuluu myös monikultturismi, jonka varjolla länsimaiden asenteellista ja enenevässä määrin myös poliittista ilmapiiriä muokataan takaisin perinteisiin, patriarkaalisiin asenteisiin. Asenteisiin, joissa nainen on toisarvoinen. Tämän muutoksen aiheuttaa varsinkin monikultturismiin kuuluva maahanmuutto patriarkaalisista kulttuureista, sekä näennäisfeministien merkillinen halu tukea erityisen patriarkaalisia kulttuureita, mikäli ne eivät ole länsimaalaista alkuperää. Monikulttuurisesti ajattelevat eivät yleensä edes pyri sopeuttamaan länteen patriarkaalisten, naista syrjivien kulttuurien edustajia, vaan tukevat heidän vanhoillisia periaatteitaan.

Näennäisfeministien ja muiden monikultturistien ajaman politiikan ansiosta länsimainen nainen (niin maahanmuuttajataustainen kuin alkuperäisväestöön kuuluvakin) joutuu entistä useammin pahoinpitelyn, silpomisen, kunniamurhan tai seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, tai hänen oikeuksiaan muuten rajoitetaan. Näennäisfeministit eivät lähteneet viemään feminismin ideaa länsimaiden ulkopuolelle, vaikka se on toiminut täällä erinomaisesti. Sen sijaan he kutsuivat sovinismin ja patriarkaatin levittäytymään takaisin länteen. Heillä ei ole mitään tekemistä feminismin kanssa.

4 kommenttia:

  1. Nuori Nainen, voit olla ylpeä itsestäsi ja vanhemmistasi, jotka kasvattaneet ssinusta sen mitä olet.

    Tekee hyvää vanhalle ukonrahjukselle, joka kyynistynyt melkiis täysin huomata, että on viellä olemassa aitoja, tasa-arvoon uskovia naisia.

    Kiitos muistakin teksteistäsi ja menestystä hienolle blogillesi. :)

    hannes

    VastaaPoista
  2. ihanaa nuorta älyä, joka meiltä vanhemmilta jo unohtunut (suurin osin). Kiitos, neito kirjoituksestasi, saipa minutkin ajattelemaan oikeasti feminismin olemusta.

    seija

    VastaaPoista
  3. Hyvä juttu :-) Tuo uhristatusteoria kuulostaa todella hyvältä.

    On vain pari asiaa, jotka häiritsee minua tässä kirjoituksessa.
    Ensinnäkin, et ole mikään "pieni tyttönen". Minun 8-vuotias veljentyttäreni on "pieni tyttönen" :-D
    Toiseksikin, monikultturismia on montaa sorttia, kuten feminismiäkin. On sitä äänekkäämpää uhristatusversiota, jota voisi kutsua monokultturismiksi, ja sitä hiljaisempaa, aitoa, tasa-arvoisuutta, joka näkee eri kulttuurien haittapuolet siinä missä hyvät puoletkin - koska kaikella on hyvät ja huonot puolet, niin suomalaisilla miehillä kuin muslimeillakin.

    VastaaPoista

Kirjoitathan asiallisesti.