lauantai 28. maaliskuuta 2009

Niin heikko ja haavoittuvainen minä olen

Olen heikko ja haavoittuvainen. Montaa asiaa pelkään, montaa uhkaa mietin kauhulla. Yhtä en kestäisi ollenkaan.

En kestäisi nähdä sivilisaationi romahdusta, kulttuurini kuihtumista, etnisyyteni sulautumista tai syrjäytymistä. En kestäisi sitä tuskaa ja surua, menetyksen tunnetta. En kestäisi nähdä, kuinka vuosisatojen aikana, sukupolvien työllä rakennettu sivilisaationi luhistuu raunioiksi.

En kestäisi todistaa kuinka demokratian viimeisetkin rippeet poljetaan suohon, sananvapaus tukahdutetaan, toisinajattelu kielletään, kun laillisuudella ei ole enää muuta arvoa kuin välinearvo vallanpitäjille. En kestäisi nähdä luottamukseen, vapauteen, yhteiseen etuun ja vastuuntuntoon perustuvan yhteiskuntamme romahdusta, ja totalitaarisen hirmuvallan tai sisällissotien alkua.

En kestäisi nähdä kuinka vuosituhansien aikana muodostunut, lukemattomien esivanhempieni kehittämä, kannattelema ja rakastama kulttuurini kuihtuu. En kestäisi kokea mittaamattoman vaivan, työn ja rakkauden valumista hukkaan.

Minä olen osa sivilisaatiotani, etnisyyttäni ja kulttuuriani. Olen syntynyt niihin, kasvanut niissä, rakentanut minuuteni ja identiteettini niiden varaan. Rakennun kieleni, kulttuurini ja etnisyyteni pohjalle kuten jokainen luonnollinen ihminen, kuten suurin osa maailman ihmisistä.

Tuo pohja on kuin äitini. Tuo pohja olen minä. Olen uusi kerros alkuperäiskulttuurini vuosituhantisessa jatkumossa. Minua ei voi erottaa siitä.

Ollessani alkuperäiskansaa olen kuin lehti elämänpuussa. Olen oikealla, luonnollisella paikallani, osa elävää, valtavaa, monimutkaista kokonaisuutta, joka on paljon itseäni suurempi ja vanhempi. Elämä puusta irrottettuna ei ole elämää, se on sielutonta ja juuretonta varjoelämää, pelkkää olemista. Ilman yhteyttä juuriini vajoaisin turhuuteen ja tyhjyyteen. Ilman puutani elämässäni ei olisi mieltä tai tarkoitusta, tavoitteeni kohdistuisivat vain itseeni, omaan pieneen, merkityksettömään arkielämääni.

Emme elä ikuisesti, mutta voimme vaikuttaa siihen, mihin suuntaan oksamme jatkaa kasvuaan, kasvaako se edelleen kohti valoa, vai vaipuuko se pimeyteen.

Meistä nousee uusia silmuja ja oksia. Jälkipolvemme tavoittelevat meidän tavallamme valoa; tiedon, oikeuden ja hyvyyden valoa. Jälkipolvemme kurottavat aurinkoon, ehkä joskus tähtiinkin, jos oksaamme ei nyt katkaista tai väännetä kieroon. Jälkipolvemme kukoistavat meitäkin kauniimmin, jos annamme heille siihen mahdollisuuden.

Alkuperäiskansana olemme osa luonnon monimuotoisuutta, osa elävää luontoa, osa ympäristöä. Emme ole ympätty, tehty tai siirretty osa, vaan olemme kehittyneet osaksi elinpiiriämme vuosituhansien kuluessa. Kasvamme suoraan omista juuristamme, jotka vievät ihmiskunnan alkuhämärään. Meidän ja esivanhempiemme välillä on vain ohut kuori, meidän oma pinnallisuutemme. Heti sen alla on ihmisyys, todellinen luontomme.

Olemme erottamaton osa luontoa. Meidän on kunnioitettava ja suojeltava luontoa, ja meitä on kunnioitettava ja suojeltava luontona. Meidän ominaisuutemme ovat luonnon ominaisuuksia. Kykymme, tahtomme ja voimamme ovat luonnonvoimia.

Alkuperäiskansana tiedämme keitä olemme, mistä tulemme, ja minne olemme menossa. Kaikkia alkuperäiskansoja uhkaava globaali juurettomuus ei tiedä omalta osaltaan vastauksia näihin kysymyksiin. Siksi se ei anna arvoa niille, jotka tietävät. Mitä se ei käsitä, se vihaa. Siksi se haluaa haluaa nujertaa meidät, tehdä meidät kaltaisekseen.

Jos menettäisin välittömän yhteyden juuriini, jos pohja vietäisiin altani, jos maaäiti ei enää kannattaisi minua sylissään, olisin tyhjän päällä. Olisin tyhjä. Sydämeni särkyisi, minuuteni kääntyisi sisäänpäin, kokisin turhuutta, arvottomuutta ja häpeää. En kykenisi ottamaan vastaan sellaista tuskaa, siihen olisin aivan liian heikko.

Olen liian heikko suostuakseni sortoon, liian haavoittuvainen antautuakseni petojen ruuaksi, liian tunteellinen ja herkkä ollakseni puolustamatta minulle rakkaimpia ja pyhimpiä asioita.

Jokainen sortotoimi, jokainen hyökkäys demokratiaa, ihmisyyttä ja alkuperäiskansaa vastaan tunkeutuu jo nyt veitsenä lihaani. Jos vainolainen haluaa ajaa läpi sortopolitiikkansa, mielipuolisen väestönsiirto- ja väestönmuokkaus- operaationsa ihmisyyden jalostamiseksi, hänen täytyy ajaa se sydämeni läpi. Jos sortaja haluaa murskata laillisuuden ja demokratian, hänen on samalla murskattava minut.

Selkäni on jo seinää vasten. Ei ole muita asemia, joihin voisin perääntyä. Ei ole reservaatteja, jotka turvaisivat etnisyyteni omaehtoisen kehityksen ja itsemääräämisoikeuden, jos luonnollinen kotiseutuni lakkaa niitä turvaamasta. Ei ole muuta lakia ja oikeutta suojakseni kuin se, jota jo puolustan niiltä rikollisilta maanpettureilta, jotka yrittävät riistää kansalta perustuslaillisen oikeutensa päättää omista asioistaan, omasta kohtalostaan ja tulevaisuudestaan.

Ei ole muuta ihmisarvoa kuin se luonnon jokaiselle antama, ihmisoikeussopimuksilla vahvistettu ehdoton itseisarvo, jota ollaan jo minulta riistämässä. En voi vaihtaa sitä syrjivän järjestelmän tarjoamaan näennäiseen arvoon.

En tule elämään pahinta painajaistani. En tule näkemään sivilisaationi tuhoa, koska jos se tuhoutuu, tuhoudun samalla. Jos sortaja haluaa romuttaa demokratian, kaataa elämänpuuni, repiä juureni maasta, se onnistuu siinä vain kuolleen ruumiini yli.

Niin heikko ja haavoittuvainen minä olen.

perjantai 27. maaliskuuta 2009

Mahdoton tehtävä

Totalitaarisena imperialismina monikultturismi pyrkii yhtenäistämään kaikki vaatimansa alueet ihannoimaansa kulttuurilliseen tilaan, "monikulttuurisuuteen". Nyt tämä Länsi-Euroopassa kehitelty ihanneihmisyys on alkanut raivata elintilaa täältä idästäkin.

Jonnekin sen levittäytyminen myös pysäytetään. Se, mikä näyttäytyy imperialisteille vain potentiaalisena lebensraumina, hedelmällisenä maaperänä paikallisia etnisiä piirteitä rikkaampien ja parempien ihmis-ominaisuuksien levittämiselle, on alkuperäiskansoille heidän luonnollinen kotiseutunsa. On hyvin epätodennäköistä, että ne luovuttaisivat sen muitta mutkitta tai suostuisivat etnisyytensä jalostukseen. Itä-Eurooppalaisilla, kuten puolalaisilla, tsekkiläisillä tai suomalaisilla on jo historiansakin puolesta hivenen varauksellisuutta sellaisille väitteille, että heidän etnisyytensä olisi jotenkin viallinen, ja tarvitsisi jalostuakseen väestönsiirtoja.

Monikultturismin brutaali ristiretki pysähtyy viimeistään Venäjälle.

Vaan millainen on se ihannetila, jota nyt yritetään levittää? Mitä "monikulttuurisuudella" oikeastaan tarkoitetaan? Edellisessä viestissäni mainitsin, että monikulttuurisuus on lähinnä käsitehirviö, sekoitus utopistisia haaveita ja ihmisihanteita, usein ristiriitaisia keskenään. Tähän haluan nyt palata, ja tarkentaa tätä kuvaa.

Monikultturismi on leimallisen ristiriitainen oppi. Se tavoittelee yhtä aikaa ja äärimmäisellä kiihkolla sekä räikeää etnisten erojen esiintuontia, että niiden piilottamista ja sulauttamista kadoksiin.

Tavoitellut tilat ovat niin ristiriitaisia toistensa ja itsensäkin kanssa, että niitä on mahdoton toteuttaa. Päin vastoin kuin edellisiä vastoin ihmisten tahtoa levitettyjä ihmisihanteita ei monikultturismin ihannetta ole kukaan kunnolla määritellyt. Haaveet sen toteuttamiseksi ovat kuitenkin yhtä kiihkeät ja painostavan vaativat kuin natseilla tai kommunisteilla omien ihanteidensa luomiseksi.

Monikultturistit vaativat ankarasti varsinkin keinotekoista monimuotoisuutta, ja haluavat säilyttää riittävän "erilaisten" ihmisten, kuten maahanmuuttajien etniset piirteet. Heitä motivoi valtavasti "erilaisuus" ja "toiseus"; he innostuvat etnisestä "värikkyydestä" katukuvassa, kuulemistaan eri kielistä, he ylistävät kulttuurillista moninaisuutta ja kulttuurien laajaa tarjontaa. Tätä he havittelevat lisää, keinoinaan esimerkiksi väestönsiirrot mahdollisimman paljon "toiseutta" ja "erilaisuutta" edustavista kulttuureista, ja maahanmuuttajien kannustaminen erottautumaan alkuperäiskulttuurista.

Samalla monikultturistit kuitenkin myös ylistävät ja vaativat sulauttamista ja yhtenäistämistä. Tämä ilmenee kahdella tavalla. Ensinnäkin he ihannoivat etnistä sekoittumista. He ihannoivat eri ryhmiin kuuluvien seurustelua, avioliittoja ja lapsia. He ihannoivat niitä jopa rasistisesti niin, että "yksietniset" parit tai lapset eivät ole yhtäläisellä tavalla "rikkautta".

Sekoittuminen ei kuitenkaan ole enää liikettä moninaisuuden suuntaan, se ei edistä diversiteettiä, vaan vie kohti sen vastakohtaa, sulautumista. Mitä enemmän kulttuurit ja etnisyydet sekoittuvat keskenään, sitä yhtenäisemmiksi ne tulevat. Niiden omaleimaiset, yksilölliset piirteet alkavat hävitä. Jos monikultturistien ihannoima sulautuminen jatkuisi tarpeeksi kauan, jos "kaikki sekoittuisivat kaikkien kanssa", ei olisi enää jäljellä moninaisuutta. Olisi vain juureton yhtenäiskulttuuri, globaali harmaa massa.

Sekoittuminen ei juuri koskaan lisää moninaisuutta vaan vähentää sitä. Sekoittuminen yhtenäistää. Sekoittumisesta seuraava "monietnisyys" on vain ohimenevä ilmiö.

Monietnisyys ei juuri koskaan säily useiden sukupolvien ajan. Ensimmäisen polven monietninen lapsi voi kokea kuuluvansa molempien vanhempiensa etnisyyksiin, väitetysti jopa täysin ja kokonaan kumpaankin. Muutaman sukupolven päästä sekoittumisesta seuraa kuitenkin yleensä sulautuminen siihen etnisyyteen, jolla on korkein statusarvo tai johon kuulumisesta saadaan suurin hyöty. "Monietnisyys" on juureton tila, joka useimmiten pyrkii samaistumaan johonkin varsinaiseen etnisyyteen.

Jos useampi ryhmä sekoittuisi keskenään, monietnistyisi ja sitten sulautuisi korkeimman statuksen omaavaan etnisyyteen, olisi enää jäljellä yksi ryhmä, sekin juureton. Sekoittuneiden ryhmien omaleimaiset piirteet olisi iäksi menetetty.

Juuri edellä kuvattu sulautumiskehitys on esimerkiksi tappanut lukemattomia kieliä (ja niitä puhuvia etnisyyksiä) sukupuuttoon 1900-luvulla, ja uhkaa tappaa tuhansia kieliä kuluvan vuosisadan aikana. Suurin osa näistä välittömästi uhatuiksi määritellyistä kielistä ei ole länsimaiden alkuperäiskieliä, mutta sulautumisen vaikutus on samalla tavalla yhtenäistävä myös länsimaissa.

Monikultturistit vaativat ankaraa yhtenäisyyttä myös toisella tavalla. He haluavat laittaa kaikki yhteiskuntaan siirtämänsä sekä siellä alkujaan asuvat entiset ryhmät toimimaan ikään kuin ne olisivat kaikki yhtä etnisyyttä. Ainakin alkuperäiskansojen kuuluisi kadottaa etninen identiteettinsä ja käsityksensä itsestään ryhmänä, ja suhtautua kaikkiin samalla tavalla.

Monikultturistien mielestä eri ryhmien tulisi luottaa toisiinsa, tuntea vastuuta toisistaan, tehdä yhteistyötä keskenään, tukea toisiaan, ylläpitää yhteistä valtiota, jne. ikään kuin ne olisivat yksi ja sama etnisyys. Etnisyyksien pitäisi siis tavallaan unohtaa olevansa etnisyyksiä ja antautua osaksi jotain suurempaa, osaksi monikulttuurisuutta, ylikulttuuria. Ryhmien ei missään tapauksessa tulisi erottautua toisistaan esimerkiksi omille asuinalueilleen.

Kun monikultturismin tavoitteet menevät näin pahoin ristiin, ei ole mikään ihme, ettei monikulttuurisuus todellisuudessa toimi. Monikultturismin tehtävä on mahdoton. Mahdottomien ihanteiden sijaan on syntynyt järkyttävä ja kova "reaalimonikulttuurisuus", joka on jotain aivan muuta. Ja sitä ollaan väkisin työntämässä itään, vaikka perusteena ovat kauniit ihanteet.

Maailman kulttuurien monimuotoisuus on aivan toista kuin monikultturismin "monikulttuurisuus". Maailmassa on lukemattomia luonnollisesti kehittyneitä kulttuureja, jotka ovat syntyneet erkaantumalla toisistaan ja kehittymällä omaan suuntaansa jopa vuosituhansien ajan. Juuri erkaantuminen, ja muista ryhmistä poikkeavaan suuntaan kulkeva yksilöllinen kehitys on luonut maailman kulttuurien kirjon niinkin värikkääksi, millaisena se vielä nykyisin näyttäytyy. Samaan tapaan, erkanemalla ja kehittymällä eri suuntiin syntyvät myös eliölajit, ja näin on syntynyt luonnon monimuotoisuus.

Alkuperäiskulttuurien olemassaolo on todellista monimuotoisuutta, suunnaton rikkaus ihmiskunnalle. Tämän mittaamattoman arvokkaan diversiteetin suurin uhka on se, jota lännessä kutsutaan monikulttuurisuudeksi. Se, että suuria väestöryhmiä siirtyy asumaan toisten ryhmien keskuuteen ja väestöt yhtenäistyvät ja sekoittuvat, ei ole millään tavoin "rikkaus". Sellainen kehitys on tuhonnut lyhyessä ajassa lukemattomia etnisyyksiä, joiden kehitykseen on kulunut vuosituhansia.

Jos erilaistumalla syntyneiden ryhmien piirteet aiotaan jatkossakin säilyttää erilaisina ja omaleimaisina, jos maailman etninen kirjo koetaan arvokkaaksi, se edellyttää niiden luonnollisten olosuhteiden säilyttämistä, jotka ovat synnyttäneet erilaisuuden ja pitäneet sitä yllä. Monikultturismi toimii täsmälleen tätä vastaan, sen luomat keinodiversiteetit rikkovat näitä luonnollisia olosuhteita, repivät ihmisiä juuriltaan, sulauttavat ja yhtenäistävät.

Monikultturismi ei arvosta etnistä monimuotoisuutta. Sen ihanne on sen oma, poliittisin päätöksin ja toimenpitein luotu keinomonimuotoisuus. Se yrittää korvata vuosituhansia kehittyneitä ihmisten luonnollisia ominaisuuksia omilla ihanteillaan. Se luulee voivansa ohjelmoida ihmisen uudelleen kuten koneen.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Uusi uljas ihmisyys

Monikultturismi haluaa tehdä ihmisestä paremman. Siinä se on samoilla linjoilla kuin monet aikaisemmin; imperialistit, natsit, kommunistit. Niilläkin oli suuria, kauniita, kiihottavia ihanteita, joiden kanssa ristiriidan aiheuttivat ihmiset sellaisina, kuin he luonnostaan ovat. Nekin pyrkivät asettumaan alkuperäisen, luonnollisen ihmisyyden yläpuolelle ja parantamaan sitä. Nekin katsoivat tietävänsä kokonaisia kansoja paremmin millaisiksi niiden pitää kehittyä. Nekin vaativat ankarasti kehitystä ja muutosta, ja tekivät sen vaikka vastoin ihmisten tahtoa. Nekin pitivät muutosta evoluution kaltaisena luonnollisena väistämättömyytenä.

Todellisuudessa niiden ihanne oli keinotekoinen, suunniteltu ja kehitelty ihminen. Tämä koskee täysin myös monikultturismia.

Monikulttuurismi on yhtä imperialistinen, rasistinen ja hyökkäävä oppi kuin edeltäjänsä. Uhreina ovat jälleen alkuperäiskansat.

Imperialistien, natsien ja kommunistien tavoin myös monikultturismi pyrkii juurimaan pois sellaista, mikä kasvaa ja elää omia aikojaan, omaehtoisesti ja luonnollisesti. Myös monikultturismi pyrkii hallitsemaan niitä, jotka syntyvät omista juuristaan, kasvavat omasta ympäristöstään kuin lehdet puista, toimivat kuten esiäitinsä muinoin.

Monikultturismi haluaa väkisin tunkeutua ihmisyyteen, ihmisten identiteettiin ja minuuteen, tehdä siitä ihanteidensa kaltaisen yli-ihmisen. Sillä on pilviin asti nousevat tavoitteet, se haluaa aivan kaiken, kuun taivaalta.

Olemassaolevat kulttuurit eivät monikultturisteille kelpaa, eivät ainakaan läntiset. Monikultturisti kuvaa niitä samoin kuin entisaikojen sortajat alkuperäiskansoja, jotenkin puutteellisiksi, vajaiksi, "köyhiksi", näköalattomiksi, tietämättömiksi. Ikään kuin ihmisen identiteetin pohjaksi ei riittäisi hänen oma etnisyytensä, vaan sitä pitäisi kehittää parempien etnisyyksien ominaisuuksilla. Ikään kuin ihminen olisi ihmisarvoinen vasta, kun hänen kulttuurinsa on riittävän "rikas".

Alkuperäiskulttuurien tilalle, nämä korvaamaan on luotava uusi, rikkaampi, monipuolisempi, ja parempi kulttuurillinen tila. Monikultturisteille tämän nimi on "monikulttuurisuus".

Monikulttuurisuuden tilaa ei kuitenkaan ole edes määritelty, se on pelkkä käsitehirviö. Tavoitteina se on lähinnä kokoelma erilaisia ihmis-ihanteita ja utopioita, usein keskenään ristiriitaisiakin. Se perustuu äärimmäisen naiiviin ihmiskuvaan, kehitysuskoon ja evoluution tavoin parantuvaan ihmiseen. Tosin parantuminen ei tapahdu luonnostaan, ihmistä pitää jalostaa."Fiksuimmisto" tietää muita paremmin, miten tämä jalostus tulee toteuttaa.

Käytännössä monikulttuurisuutta tavoitellaan väestönsiirtojen, ylikansallisten kulttuurivaikutteiden ja kolonialismin keinoin. Miljoonia ihmisiä siirtyy kauas kotiseuduiltaan ja juuriltaan, heidät asutetaan toisaalle, missä muut kansat jo asuvat alkuperäiskansoina.

Väestönsiirtojen ansiosta ryhmät voidaan asettaa rasistiseen arvoasteikkoon. Rasismi olisi mahdotonta, jos kansat asuisivat omilla alkuperäisillä kotiseuduillaan. Siirrettyjen etnisiä, kulttuurillisia, maailmankuvallisia ja toisinaan myös geneettisiä ominaisuuksia ylistetään, ja vastaavasti paikallisia väheksytään. Parempien ihmisten piirteet haetaan paikan päälle ja nostetaan jalustalle, jotta ne ihannoituina levittäytyisivät tehokkaammin ja sulauttaisivat ja korvaisivat paikallisia piirteitä.

Alkuperäiskansat halutaan sulauttaa ja korvata, vaihtaa monikulttuurisuuden tilaan, käsitehirviöön, yli-ihmiseen.

Monikultturismi perustuu rasismiin. Monikultturisteille on parempia ja huonompia ihmisiä ja kulttuureita, ja huonompia täytyy väkisin parantaa. Monikultturistit eivät ole oppineet historiasta mitään. Heillä ei edes ole historiaa. Historian ovat kirjoittaneet luonnolliset kulttuurit, siis vääränlaiset ihmiset, joten sekin pitää korvata monikultturistisella uudella historialla. Ylipäätään kaikki luonnollisten ihmisten kirjoittama on epäilyksen alla, ja moni asia joudutaan kirjoittamaan uudelleen.

Monikultturismin luomisessa syntyvät ongelmat ja kärsimykset ovat edessä häämöttävien, elämää suurempien tavoitteiden rinnalla toissijaisia ja niitä vähätellään. Tai sitten ongelmat ovat erittäin suuria, mutta muiden syytä, ja siksi toimintaa tulee jatkaa entiseen malliin niistä huolimatta.

Käytännön ongelmat monikultturismin toteuttamisessa ovat jopa yhtä aikaa täysin toissijaisia ja äärettömän vakavia. Toissiajaisia ne ovat siten, että monikulttuuristamista tulee jatkaa täydellä teholla niistä huolimatta, kuin niitä tai niiden uhkaa ei olisikaan. Ne ovat vain näennäisongelmia, mitättömiä tavoitteiden rinnalla. Ne johtuvat siitä, etteivät ihmiset vielä ole tarpeeksi kehittyneitä ja vastaanottavaisia. Ongelmat ratkeavat kuitenkin pian, kun monikulttuurisuus syvenee. Mikään päinvastainen kokemus, mikään kammottavakaan epäonnistuminen ei lievitä tätä yltiöoptimismia.

Äärimmäisen vakavia samat ongelmat ovat siksi, koska ne ovat jonkun muun syytä, eivät koskaan monikultturistien tai heidän ihannoimiensa ihmisten tai asiantilojen aiheuttamia. Muiden syynä ne ovatkin sitten vakava uhka monikulttuurisuudelle, eikä suinkaan monikulttuurisuus itse ole uhka niitä luodessaan. Monikulttuuristamisen lopettaminen kaikkialla vaanivien, ulkopuolisista johtuvien uhkien pelossa olisi luovuttamista arkkivihollisen edessä ja siksi mahdottomuus. Mikään päinvastainen kokemus, mikään osoitus monikultturismin virheellisyydestä tai "toiseuden" ihmillisistä varjopuolista ei lievitä tätä äärimmäistä kaksinaismoralismia.

Mikään päinvastaista osoittava kokemus tai tieto ei avaa monikultturistien sisäänpäinkääntynyttä, mustavalkoista maailmankuvaa.

Monikultturismi pyrkii levittämään ihannetilansa kaikkialle, kaikkiin länsimaihin. Erilaisuutta ei hyväksytä. Yksikään alkuperäiskansa, yksikään etnisyys ei ole oikeutettu päättämään etnisten ominaisuuksiensa kehityksestä muuten kuin monikultturismin oppien mukaisesti. Jos vastustat jonkun alueen tai kansan muokkausta ja homogenoimista ylikansallisten ihanteiden mukaiseksi, jos vastustat väestönsiirtoja, sulauttamispolitiikkaa tai ihmisen jalostusta, jos edes puolustat näitä vastustavan ihmisoikeutta, sinut leimataan automaattisesti äärimmäisen pahuuden edustajaksi, "rasistiksi".

"Rasisti" on monikultturistien dualistisessa maailmankuvassa, suuressa myyttisessä kertomuksessa yhtä paha epäihminen kuin kristitylle Saatana. Hän on silkkaa pahuutta. Kaikki mitä "rasisti" sanoo on valetta, häntä ei pidä kuunnella eikä hänen tule antaa puhua. Ihmisoikeudetkaan eivät koske näitä ali-ihmisiä.

Jokainen länsimaiden syrjäinen kolkkakin on monikulttuuristettava. Ihannetilan levittäytyminen tarvitsee aina vain lisää aluetta. Nyt elintilaa on alettu raivata jo täältä Itä-Euroopasta.

Haluaisin tähän loppuun vielä laittaa ystäväni esittämän pysäyttävän kysymyksen: Miten kauas itään pääsee tällä kertaa Länsi-Euroopan ihanneihminen?