Mahdoton tehtävä

Totalitaarisena imperialismina monikultturismi pyrkii yhtenäistämään kaikki vaatimansa alueet ihannoimaansa kulttuurilliseen tilaan, "monikulttuurisuuteen". Nyt tämä Länsi-Euroopassa kehitelty ihanneihmisyys on alkanut raivata elintilaa täältä idästäkin.

Jonnekin sen levittäytyminen myös pysäytetään. Se, mikä näyttäytyy imperialisteille vain potentiaalisena lebensraumina, hedelmällisenä maaperänä paikallisia etnisiä piirteitä rikkaampien ja parempien ihmis-ominaisuuksien levittämiselle, on alkuperäiskansoille heidän luonnollinen kotiseutunsa. On hyvin epätodennäköistä, että ne luovuttaisivat sen muitta mutkitta tai suostuisivat etnisyytensä jalostukseen. Itä-Eurooppalaisilla, kuten puolalaisilla, tsekkiläisillä tai suomalaisilla on jo historiansakin puolesta hivenen varauksellisuutta sellaisille väitteille, että heidän etnisyytensä olisi jotenkin viallinen, ja tarvitsisi jalostuakseen väestönsiirtoja.

Monikultturismin brutaali ristiretki pysähtyy viimeistään Venäjälle.

Vaan millainen on se ihannetila, jota nyt yritetään levittää? Mitä "monikulttuurisuudella" oikeastaan tarkoitetaan? Edellisessä viestissäni mainitsin, että monikulttuurisuus on lähinnä käsitehirviö, sekoitus utopistisia haaveita ja ihmisihanteita, usein ristiriitaisia keskenään. Tähän haluan nyt palata, ja tarkentaa tätä kuvaa.

Monikultturismi on leimallisen ristiriitainen oppi. Se tavoittelee yhtä aikaa ja äärimmäisellä kiihkolla sekä räikeää etnisten erojen esiintuontia, että niiden piilottamista ja sulauttamista kadoksiin.

Tavoitellut tilat ovat niin ristiriitaisia toistensa ja itsensäkin kanssa, että niitä on mahdoton toteuttaa. Päin vastoin kuin edellisiä vastoin ihmisten tahtoa levitettyjä ihmisihanteita ei monikultturismin ihannetta ole kukaan kunnolla määritellyt. Haaveet sen toteuttamiseksi ovat kuitenkin yhtä kiihkeät ja painostavan vaativat kuin natseilla tai kommunisteilla omien ihanteidensa luomiseksi.

Monikultturistit vaativat ankarasti varsinkin keinotekoista monimuotoisuutta, ja haluavat säilyttää riittävän "erilaisten" ihmisten, kuten maahanmuuttajien etniset piirteet. Heitä motivoi valtavasti "erilaisuus" ja "toiseus"; he innostuvat etnisestä "värikkyydestä" katukuvassa, kuulemistaan eri kielistä, he ylistävät kulttuurillista moninaisuutta ja kulttuurien laajaa tarjontaa. Tätä he havittelevat lisää, keinoinaan esimerkiksi väestönsiirrot mahdollisimman paljon "toiseutta" ja "erilaisuutta" edustavista kulttuureista, ja maahanmuuttajien kannustaminen erottautumaan alkuperäiskulttuurista.

Samalla monikultturistit kuitenkin myös ylistävät ja vaativat sulauttamista ja yhtenäistämistä. Tämä ilmenee kahdella tavalla. Ensinnäkin he ihannoivat etnistä sekoittumista. He ihannoivat eri ryhmiin kuuluvien seurustelua, avioliittoja ja lapsia. He ihannoivat niitä jopa rasistisesti niin, että "yksietniset" parit tai lapset eivät ole yhtäläisellä tavalla "rikkautta".

Sekoittuminen ei kuitenkaan ole enää liikettä moninaisuuden suuntaan, se ei edistä diversiteettiä, vaan vie kohti sen vastakohtaa, sulautumista. Mitä enemmän kulttuurit ja etnisyydet sekoittuvat keskenään, sitä yhtenäisemmiksi ne tulevat. Niiden omaleimaiset, yksilölliset piirteet alkavat hävitä. Jos monikultturistien ihannoima sulautuminen jatkuisi tarpeeksi kauan, jos "kaikki sekoittuisivat kaikkien kanssa", ei olisi enää jäljellä moninaisuutta. Olisi vain juureton yhtenäiskulttuuri, globaali harmaa massa.

Sekoittuminen ei juuri koskaan lisää moninaisuutta vaan vähentää sitä. Sekoittuminen yhtenäistää. Sekoittumisesta seuraava "monietnisyys" on vain ohimenevä ilmiö.

Monietnisyys ei juuri koskaan säily useiden sukupolvien ajan. Ensimmäisen polven monietninen lapsi voi kokea kuuluvansa molempien vanhempiensa etnisyyksiin, väitetysti jopa täysin ja kokonaan kumpaankin. Muutaman sukupolven päästä sekoittumisesta seuraa kuitenkin yleensä sulautuminen siihen etnisyyteen, jolla on korkein statusarvo tai johon kuulumisesta saadaan suurin hyöty. "Monietnisyys" on juureton tila, joka useimmiten pyrkii samaistumaan johonkin varsinaiseen etnisyyteen.

Jos useampi ryhmä sekoittuisi keskenään, monietnistyisi ja sitten sulautuisi korkeimman statuksen omaavaan etnisyyteen, olisi enää jäljellä yksi ryhmä, sekin juureton. Sekoittuneiden ryhmien omaleimaiset piirteet olisi iäksi menetetty.

Juuri edellä kuvattu sulautumiskehitys on esimerkiksi tappanut lukemattomia kieliä (ja niitä puhuvia etnisyyksiä) sukupuuttoon 1900-luvulla, ja uhkaa tappaa tuhansia kieliä kuluvan vuosisadan aikana. Suurin osa näistä välittömästi uhatuiksi määritellyistä kielistä ei ole länsimaiden alkuperäiskieliä, mutta sulautumisen vaikutus on samalla tavalla yhtenäistävä myös länsimaissa.

Monikultturistit vaativat ankaraa yhtenäisyyttä myös toisella tavalla. He haluavat laittaa kaikki yhteiskuntaan siirtämänsä sekä siellä alkujaan asuvat entiset ryhmät toimimaan ikään kuin ne olisivat kaikki yhtä etnisyyttä. Ainakin alkuperäiskansojen kuuluisi kadottaa etninen identiteettinsä ja käsityksensä itsestään ryhmänä, ja suhtautua kaikkiin samalla tavalla.

Monikultturistien mielestä eri ryhmien tulisi luottaa toisiinsa, tuntea vastuuta toisistaan, tehdä yhteistyötä keskenään, tukea toisiaan, ylläpitää yhteistä valtiota, jne. ikään kuin ne olisivat yksi ja sama etnisyys. Etnisyyksien pitäisi siis tavallaan unohtaa olevansa etnisyyksiä ja antautua osaksi jotain suurempaa, osaksi monikulttuurisuutta, ylikulttuuria. Ryhmien ei missään tapauksessa tulisi erottautua toisistaan esimerkiksi omille asuinalueilleen.

Kun monikultturismin tavoitteet menevät näin pahoin ristiin, ei ole mikään ihme, ettei monikulttuurisuus todellisuudessa toimi. Monikultturismin tehtävä on mahdoton. Mahdottomien ihanteiden sijaan on syntynyt järkyttävä ja kova "reaalimonikulttuurisuus", joka on jotain aivan muuta. Ja sitä ollaan väkisin työntämässä itään, vaikka perusteena ovat kauniit ihanteet.

Maailman kulttuurien monimuotoisuus on aivan toista kuin monikultturismin "monikulttuurisuus". Maailmassa on lukemattomia luonnollisesti kehittyneitä kulttuureja, jotka ovat syntyneet erkaantumalla toisistaan ja kehittymällä omaan suuntaansa jopa vuosituhansien ajan. Juuri erkaantuminen, ja muista ryhmistä poikkeavaan suuntaan kulkeva yksilöllinen kehitys on luonut maailman kulttuurien kirjon niinkin värikkääksi, millaisena se vielä nykyisin näyttäytyy. Samaan tapaan, erkanemalla ja kehittymällä eri suuntiin syntyvät myös eliölajit, ja näin on syntynyt luonnon monimuotoisuus.

Alkuperäiskulttuurien olemassaolo on todellista monimuotoisuutta, suunnaton rikkaus ihmiskunnalle. Tämän mittaamattoman arvokkaan diversiteetin suurin uhka on se, jota lännessä kutsutaan monikulttuurisuudeksi. Se, että suuria väestöryhmiä siirtyy asumaan toisten ryhmien keskuuteen ja väestöt yhtenäistyvät ja sekoittuvat, ei ole millään tavoin "rikkaus". Sellainen kehitys on tuhonnut lyhyessä ajassa lukemattomia etnisyyksiä, joiden kehitykseen on kulunut vuosituhansia.

Jos erilaistumalla syntyneiden ryhmien piirteet aiotaan jatkossakin säilyttää erilaisina ja omaleimaisina, jos maailman etninen kirjo koetaan arvokkaaksi, se edellyttää niiden luonnollisten olosuhteiden säilyttämistä, jotka ovat synnyttäneet erilaisuuden ja pitäneet sitä yllä. Monikultturismi toimii täsmälleen tätä vastaan, sen luomat keinodiversiteetit rikkovat näitä luonnollisia olosuhteita, repivät ihmisiä juuriltaan, sulauttavat ja yhtenäistävät.

Monikultturismi ei arvosta etnistä monimuotoisuutta. Sen ihanne on sen oma, poliittisin päätöksin ja toimenpitein luotu keinomonimuotoisuus. Se yrittää korvata vuosituhansia kehittyneitä ihmisten luonnollisia ominaisuuksia omilla ihanteillaan. Se luulee voivansa ohjelmoida ihmisen uudelleen kuten koneen.

Uusi uljas ihmisyys

Monikultturismi haluaa tehdä ihmisestä paremman. Siinä se on samoilla linjoilla kuin monet aikaisemmin; imperialistit, natsit, kommunistit. Niilläkin oli suuria, kauniita, kiihottavia ihanteita, joiden kanssa ristiriidan aiheuttivat ihmiset sellaisina, kuin he luonnostaan ovat. Nekin pyrkivät asettumaan alkuperäisen, luonnollisen ihmisyyden yläpuolelle ja parantamaan sitä. Nekin katsoivat tietävänsä kokonaisia kansoja paremmin millaisiksi niiden pitää kehittyä. Nekin vaativat ankarasti kehitystä ja muutosta, ja tekivät sen vaikka vastoin ihmisten tahtoa. Nekin pitivät muutosta evoluution kaltaisena luonnollisena väistämättömyytenä.

Todellisuudessa niiden ihanne oli keinotekoinen, suunniteltu ja kehitelty ihminen. Tämä koskee täysin myös monikultturismia.

Monikulttuurismi on yhtä imperialistinen, rasistinen ja hyökkäävä oppi kuin edeltäjänsä. Uhreina ovat jälleen alkuperäiskansat.

Imperialistien, natsien ja kommunistien tavoin myös monikultturismi pyrkii juurimaan pois sellaista, mikä kasvaa ja elää omia aikojaan, omaehtoisesti ja luonnollisesti. Myös monikultturismi pyrkii hallitsemaan niitä, jotka syntyvät omista juuristaan, kasvavat omasta ympäristöstään kuin lehdet puista, toimivat kuten esiäitinsä muinoin.

Monikultturismi haluaa väkisin tunkeutua ihmisyyteen, ihmisten identiteettiin ja minuuteen, tehdä siitä ihanteidensa kaltaisen yli-ihmisen. Sillä on pilviin asti nousevat tavoitteet, se haluaa aivan kaiken, kuun taivaalta.

Olemassaolevat kulttuurit eivät monikultturisteille kelpaa, eivät ainakaan läntiset. Monikultturisti kuvaa niitä samoin kuin entisaikojen sortajat alkuperäiskansoja, jotenkin puutteellisiksi, vajaiksi, "köyhiksi", näköalattomiksi, tietämättömiksi. Ikään kuin ihmisen identiteetin pohjaksi ei riittäisi hänen oma etnisyytensä, vaan sitä pitäisi kehittää parempien etnisyyksien ominaisuuksilla. Ikään kuin ihminen olisi ihmisarvoinen vasta, kun hänen kulttuurinsa on riittävän "rikas".

Alkuperäiskulttuurien tilalle, nämä korvaamaan on luotava uusi, rikkaampi, monipuolisempi, ja parempi kulttuurillinen tila. Monikultturisteille tämän nimi on "monikulttuurisuus".

Monikulttuurisuuden tilaa ei kuitenkaan ole edes määritelty, se on pelkkä käsitehirviö. Tavoitteina se on lähinnä kokoelma erilaisia ihmis-ihanteita ja utopioita, usein keskenään ristiriitaisiakin. Se perustuu äärimmäisen naiiviin ihmiskuvaan, kehitysuskoon ja evoluution tavoin parantuvaan ihmiseen. Tosin parantuminen ei tapahdu luonnostaan, ihmistä pitää jalostaa."Fiksuimmisto" tietää muita paremmin, miten tämä jalostus tulee toteuttaa.

Käytännössä monikulttuurisuutta tavoitellaan väestönsiirtojen, ylikansallisten kulttuurivaikutteiden ja kolonialismin keinoin. Miljoonia ihmisiä siirtyy kauas kotiseuduiltaan ja juuriltaan, heidät asutetaan toisaalle, missä muut kansat jo asuvat alkuperäiskansoina.

Väestönsiirtojen ansiosta ryhmät voidaan asettaa rasistiseen arvoasteikkoon. Rasismi olisi mahdotonta, jos kansat asuisivat omilla alkuperäisillä kotiseuduillaan. Siirrettyjen etnisiä, kulttuurillisia, maailmankuvallisia ja toisinaan myös geneettisiä ominaisuuksia ylistetään, ja vastaavasti paikallisia väheksytään. Parempien ihmisten piirteet haetaan paikan päälle ja nostetaan jalustalle, jotta ne ihannoituina levittäytyisivät tehokkaammin ja sulauttaisivat ja korvaisivat paikallisia piirteitä.

Alkuperäiskansat halutaan sulauttaa ja korvata, vaihtaa monikulttuurisuuden tilaan, käsitehirviöön, yli-ihmiseen.

Monikultturismi perustuu rasismiin. Monikultturisteille on parempia ja huonompia ihmisiä ja kulttuureita, ja huonompia täytyy väkisin parantaa. Monikultturistit eivät ole oppineet historiasta mitään. Heillä ei edes ole historiaa. Historian ovat kirjoittaneet luonnolliset kulttuurit, siis vääränlaiset ihmiset, joten sekin pitää korvata monikultturistisella uudella historialla. Ylipäätään kaikki luonnollisten ihmisten kirjoittama on epäilyksen alla, ja moni asia joudutaan kirjoittamaan uudelleen.

Monikultturismin luomisessa syntyvät ongelmat ja kärsimykset ovat edessä häämöttävien, elämää suurempien tavoitteiden rinnalla toissijaisia ja niitä vähätellään. Tai sitten ongelmat ovat erittäin suuria, mutta muiden syytä, ja siksi toimintaa tulee jatkaa entiseen malliin niistä huolimatta.

Käytännön ongelmat monikultturismin toteuttamisessa ovat jopa yhtä aikaa täysin toissijaisia ja äärettömän vakavia. Toissiajaisia ne ovat siten, että monikulttuuristamista tulee jatkaa täydellä teholla niistä huolimatta, kuin niitä tai niiden uhkaa ei olisikaan. Ne ovat vain näennäisongelmia, mitättömiä tavoitteiden rinnalla. Ne johtuvat siitä, etteivät ihmiset vielä ole tarpeeksi kehittyneitä ja vastaanottavaisia. Ongelmat ratkeavat kuitenkin pian, kun monikulttuurisuus syvenee. Mikään päinvastainen kokemus, mikään kammottavakaan epäonnistuminen ei lievitä tätä yltiöoptimismia.

Äärimmäisen vakavia samat ongelmat ovat siksi, koska ne ovat jonkun muun syytä, eivät koskaan monikultturistien tai heidän ihannoimiensa ihmisten tai asiantilojen aiheuttamia. Muiden syynä ne ovatkin sitten vakava uhka monikulttuurisuudelle, eikä suinkaan monikulttuurisuus itse ole uhka niitä luodessaan. Monikulttuuristamisen lopettaminen kaikkialla vaanivien, ulkopuolisista johtuvien uhkien pelossa olisi luovuttamista arkkivihollisen edessä ja siksi mahdottomuus. Mikään päinvastainen kokemus, mikään osoitus monikultturismin virheellisyydestä tai "toiseuden" ihmillisistä varjopuolista ei lievitä tätä äärimmäistä kaksinaismoralismia.

Mikään päinvastaista osoittava kokemus tai tieto ei avaa monikultturistien sisäänpäinkääntynyttä, mustavalkoista maailmankuvaa.

Monikultturismi pyrkii levittämään ihannetilansa kaikkialle, kaikkiin länsimaihin. Erilaisuutta ei hyväksytä. Yksikään alkuperäiskansa, yksikään etnisyys ei ole oikeutettu päättämään etnisten ominaisuuksiensa kehityksestä muuten kuin monikultturismin oppien mukaisesti. Jos vastustat jonkun alueen tai kansan muokkausta ja homogenoimista ylikansallisten ihanteiden mukaiseksi, jos vastustat väestönsiirtoja, sulauttamispolitiikkaa tai ihmisen jalostusta, jos edes puolustat näitä vastustavan ihmisoikeutta, sinut leimataan automaattisesti äärimmäisen pahuuden edustajaksi, "rasistiksi".

"Rasisti" on monikultturistien dualistisessa maailmankuvassa, suuressa myyttisessä kertomuksessa yhtä paha epäihminen kuin kristitylle Saatana. Hän on silkkaa pahuutta. Kaikki mitä "rasisti" sanoo on valetta, häntä ei pidä kuunnella eikä hänen tule antaa puhua. Ihmisoikeudetkaan eivät koske näitä ali-ihmisiä.

Jokainen länsimaiden syrjäinen kolkkakin on monikulttuuristettava. Ihannetilan levittäytyminen tarvitsee aina vain lisää aluetta. Nyt elintilaa on alettu raivata jo täältä Itä-Euroopasta.

Haluaisin tähän loppuun vielä laittaa ystäväni esittämän pysäyttävän kysymyksen: Miten kauas itään pääsee tällä kertaa Länsi-Euroopan ihanneihminen?

Monikulttuuri-imperialismi

Edellisessä viestissäni tarkastelin niitä motiiveja, joiden varjolla monikultturismin kriitikoita on yritetty rinnastaa rasisteihin, ja miksi tällaisia rinnastuksia ylipäätään on niin usein tapana tehdä. Syynä on halu saada kritiikki loppumaan. Kritiikki on uhka vallankäyttäjien ideologialle ja vallan jatkumiselle.

Minun ei tarvitse perustella, miksi en ole rasisti, vaikka kannatan vastuullista maahanmuuttopolitiikkaa. Todistustaakka on rasistisyytösten tekijöillä, mutta heiltä on sitä melko turha odottaa. Tähänkään asti ei olla kuultu muuta kuin uusia rinnastus-yrityksiä. Varsinaista mekanismia tai logiikkaa, jolla etninen arvohierarkia tai siitä johdettu syrjintä näyttäytyisi maahanmuuttokritiikissä tai edes merkittävässä osassa sitä, ei olla yritettykään löytää.

Haluan kuitenkin kertoa sinulle miten ajattelen, ja miten käsittääkseni ajattelevat useat muutkin nykypolitiikan arvostelijat. En voi puhua sen laajan ja monimuotoisen kentän puolesta, joka on asettunut nykyistä ulkomaalaispolitiikkaa ja monikultturismia vastaan. Yritän kuitenkin kuvailla sitä hieman.

Maahanmuuttokriittisissä on ihmisiä hyvinkin erilaisista poliittisista linjauksista ja lähtökohdista. Keskeinen yhdistävä ajatus on tarve säilyttää sellainen tilanne, jossa jatkossakin olisi relevanttia harjoittaa omaa politiikkaa. Nämä politiikat vaihtelevat huomattavasti. Esimerkiksi joku haluaa säilyttää länsimaisen sivilisaation voidakseen harjoittaa kristillistä politiikkaa, toinen voidakseen harjoittaa liberalismia, kolmas voidakseen harjoittaa punavihreää politiikkaan. Mikään näistä tai monista muista nykyisin suosituista poliittisista linjauksista ei olisi mahdollinen totalitaristisessa islamistisessa yhteiskunnassa, tai vakavien kulttuurillisten konfliktien aikana. Mikään poliittinen malli ei olisi meille länsimaalaisille mahdollinen, jos kokisimme intiaanien kohtalon ja syrjäytyisimme, sulautuisimme tai katoaisimme.

Edellä kuvattu lähestymistapa on pragmaattinen, käytännöllinen. Sitten on myös arvoihin perustuvia lähestymistapoja. Joidenkin kritiikki monikultturismia tai nykyistä maahanmuuttolinjausta kohtaan perustuu etnisten ryhmien väliseen tasa-arvoon. Jokainen alkuperäiskansa on yhtä arvokas ja säilyttämisen arvoinen. Jokaisella kulttuurilla on itseisarvo osana maailman kulttuurillista monimuotoisuutta. Kulttuurillinen monimuotoisuus heikkenee, jos alkuperäiskansojen omaleimaiset piirteet vähentyvät. Kulttuurillinen, kielellinen ja muu etninen monimuotoisuus voidaan säilyttää suurimmaksi osaksi vain, jos alkuperäiskansat välttyvät sulauttamiselta, kolonialismilta, väestönsiirroilta ja siirtolaisuudelta. Alkuperäiskansoja uhkaavat eniten ylikansalliset vaikutteet ja sulauttaminen. Lännessä näitä ajaa monikultturismi. Monikultturismiin kuuluuvat muun muassa sulauttaminen ja laajamittainen muuttoliike, sekä etninen arvoasteikko, jossa tulokkaita pidetään jollain tavalla alkuperäiskansoja parempina. Nämä ovat samoja tekijöitä, jotka uhkaavat alkuperäiskansoja muuallakin.

Myös kehityskysymykset sotivat nykypolitiikkaa vastaan. Nykyinen tapa, jossa länsimaat eivät tee läheskään riittävästi estääkseen pakolaisuutta edistäviä tilanteita, mutta kuitenkin ottavat pakolaisia vastaan, on paitsi inhimillisesti katastrofaalinen, myös erittäin kallis. Mikäli länsimaat oikeasti haluaisivat auttaa köyhimpien maiden ihmisiä (eivätkä vain värittää omaa katukuvaansa eksotiikalla), niin se raha, mikä nykyisin käytetään pakolaisuuden kustannuksiin lännessä, annettaisiin suoraan kehitysapuun. Kehitysapu moninkertaistettaisiin. Samalla rahalla, mikä nyt käytetään tänne päässeiden "onnekkaiden" pakolaisten auttamiseksi, voitaisiin auttaa monta kertaa enemmän ihmisiä paikan päällä kehitysmaissa. Ehkäpä jokaista lännessä asuvaa pakolaista kohti voitaisiin pelastaa kymmenien tai satojen ihmisten henki ja terveys, tai taata kunnolliset edellytykset elämälle, esimerkiksi koulutus. Loppujen lopuksi länsimaille lankeava hintalappukin jäisi paljon pienemmäksi. Nykyinen tapa hoitaa kehityskysymykset on lyhytnäköinen ja moraaliton. Se palvelee länsimaiden monikultturismi-aatetta tuottamalla sen palvomaa toiseutta ihasteltavaksi, tai koska väestönsiirrot yksinkertaisesti kuuluvat monikultturismin ideologiaan, ihmisyyden jäädessä juhlapuheisiin.

Maahanmuuttokritiikki on perusteltavissa myös vankoin ympäristösyin. Lännessä ihmisen ekologinen jalanjälki on paljon suurempi kuin kehitysmaissa. Jokainen länteen siirretty ihminen kasvattaa ihmiskunnan ekologista jalanjälkea, käyttää huomattavasti enemmän luonnonvaroja kuin kehitysmaalainen. Tämän sanominen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että länsimaalaisten pitäisi itsekin vähentää kulutustaan. Lisäksi väestön siirtyminen kehitysmaista ei korjaa väestön liikakasvun synnyttämiä ongelmia, vaan pahentaa niitä. Jos väestöä poistuu, kasvuvauhti kiihtyy paikkaamaan "tyhjän tilan". Kaiken lisäksi nopeasti kasvavan väestön mukana nopeampi väestönkasvuvauhti siirtyy länteen. Tämä on havaittu kaikkialla lännessä. Suurin osa liikakansoitetuista maista tulevista lisääntyy länsimaissakin merkittävästi nopeammin kuin alkuperäiskansa. Kyse on sellaisista kulttuuripiirteistä, jotka voivat muuttua vain jonkin verran sukupolvien aikana.

Pakolaisuus globalisoi ne ongelmat ja kriisit, mitkä pitäisi lokalisoida, hoitaa paikan päällä. Se levittää tahallisesti ongelmia, joiden leviäminen pitäisi estää. Se ei ole ratkaisu mihinkään ongelmaan, vaan oireiden lievitystä. Se on valtavan kallis tapa hoitaa länsimaalaisten huonoa omaatuntoa.

Miten rasistit sitten liittyvät monikultturismin kriitikoihin? Eivät millään välttämättömällä tai loogisella tavalla. Rasisti-rinnastusta voidaan käsittääkseni käyttää länsimaalaisten kulttuuria tai etnisiä piirteitä puolustavia vastaan, koska myös Hitler väitti puolustavansa niitä. Hitler ei puolustanut niitä, mutta hänen väitteensä kelpasivat hyvin punavihreille ja neuvostopropagandalle, jotka saattoivat niiden avulla leimata kaikki länsimaisuuden puolustajat Hitleriä muistuttaviksi.

En kiellä sitä, etteikö rasisti voisi kritisoida maahanmuuttopolitiikkaa. En tunne yhtään rasistia, enkä siten tiedä mitä he ajattelevat. Periaatteessa hän voi kuitenkin yhtä hyvin kannattaa maahanmuuttoa, kuten entisaikaan orjatyövoiman tai nykyaikana halpatyövoiman vuoksi. Hän voi myös kannattaa monikansallista imperiumia, jollainen olisi monikultturismille kriittisen ajattelun tavoitteiden vastakohta. Imperiumissa voisi olla rasistin toivoma etninen hierarkia ylimpien kastien hyödynnettävissä.

Historiallisesti rasistit ovat yleensä olleet valloittajia, jotka alistivat alkuperäiskansoja. Siis siirtolaisia, imperialisteja, "maahanmuuttajia". Itseään puolustaneet alkuperäiskansat joutuvat harvemmin rasismisyytösten kohteiksi, paitsi tietenkin Euroopassa. Tähän poikkeukseen ei ole mitään loogista syytä, se perustuu pelkästään Hitleriin ja siihen, että hänestä pyritään erottautumaan kaikin mahdollisin keinoin.

Vaikka natsit olivat käytännössä imperialisteja, jotka pyrkivät siirtämään, orjuuttamaan, parantelemaan ja lopulta tuhoamaankin alueiden alkuperäisiä väestöjä, ja vaikka imperialistinen suurvalta-ajattelu ja toiminta ylipäätään on rasismille tunnusomaista, on nykyisin natsismiin ja rasismiin liittyvää painolastia poliittisista syistä suunnattu täysin toisella tavalla ajatteleville ja toimiville tahoille, eurooppalaisten paikallisten ja alkuperäisten kansojen ja kulttuurien puolustajiin. Muun maailman alkuperäiskansojen sentään sallitaan puolustaa identiteettiään.

Monikultturismi on pohjimmiltaan imperialismia, vaikkakin uudessa, vaikeammin tunnistettavassa muodossa. Erona muuhun imperialismiin on lähinnä se, keneen imperialismi kohdistuu. Monikultturistinen imperialismi kohdistuu useimmiten imperialististen ajatusten kannattajan omaan alkuperäiskansaan. Se ei johda siihen monimuotoisuuteen mitä näennäisesti tavoitellaan, vaan lähes vastakkaiseen.

Ne jotka nykyisin kenties kiivaimmin pyrkivät siirtämään ja parantelemaan, kenties tuhoamaankin väestöjä ja kulttuureja, natsien ja muiden imperialistien perintöä seuraten, ovat monikultturistit itse.

Kulttuuria jalostetaan tuomalla alkuperäiskulttuurien tilalle "parempia" tai "rikkaampia" kulttuureita ja vaikutteita, vähättelemällä alkuperäiskulttuurien arvoa, ja asettamalla ihannoitu kulttuuri rasistisesti alkuperäisen yläpuolelle. Imperialismin suunta on muuttunut, sen keinotekoinen ja rasistinen luonne säilynyt.

Monikultturismissa rotua ei enää jalosteta linjasiitoksella vaan ristisiitoksella. Silti rotua jalostetaan. Nytkin sillä tavoitellaan parempia ihmisten ominaisuuksia ja elinkykyä, muun muassa vähentyneitä perinnöllisiä sairauksia.

Kulttuureita ja kansoja muokataan ja parannellaan edelleen poliitiikan avulla ja "ylhäältä päin", ja väestönsiirrot ovat tässä tärkeässä osassa. Alkuperäistä ihmistä ei vieläkään jätetä rauhaan, kehittymään omilla ehdoillaan.