Elämän virta

Astuitte jokeen, koska haluatte vastarannalle. Siellä on tavoittelemanne seutu, siellä ovat suuret haaveenne.

Etsitte sopivan kohdan kahlataksenne yli, tarpeeksi matalan. Odotitte veden laskevan, ja nyt tienne näyttää selvältä.

Otitte ensin haparoivan askeleen. Vesi oli kylmää ja tummaa ja virtasi vuolaana, mutta se ei estänyt teitä. Edessänne häämötti ihmeellinen seutu, luvattu maa. Ette tunteneet kylmää, ette pohjan kiviä. Kaikki koettelemukset unohtuivat. Ryntäsitte joukkona virtaan.

Monikultturistit, kangastuksen tavoittelijat, ettekö te käsitä, että astuitte vereen? Joki, joka on teille vain este ylitettäväksi, on meidän elämänsuonemme. Se kulkee lukemattomien sydänten läpi.

Haluatte parantaa ihmisyyttä, luoda uuden kulttuurin tilan, ohjelmoida ihmisen uudelleen paljon entistä paremmaksi, toimimaan ihanteidenne mukaan. Haluatte samaan aikaan poistaa ihmiseltä etnisen identiteetin ja säilyttää hänen etnisesti "rikkaat" piirteensä. Haluatte sulauttaa kaikki yhdeksi ja pitää kaikki erillään. Haluatte monimuotoisuutta, rakkautta, rauhaa, hyvinvointia, dialogia, suvaitsevaisuutta, vastuuntuntoa - teillä on paljon kauniita sanoja.

Oletteko varmoja, ettei muilla ole kauniimpia sanoja, ja niiden takana vielä perusteitakin? Oletteko koskaan kuunnelleet eri mieltä olevaa, yrittäneet asettua hänen asemaansa? Kokeilkaa!

Olette varmoja, että olette oikeassa. Ette näe vaaroja ettekä ongelmia, katseenne on jo kaukaisuudessa, päämäärissänne, jotka mielessänne ovat jo toteutuneet. Maailma ei vielä vastaa niitä, mutta suljette siltä silmänne. Olette kuin pyhiinvaeltajia matkalla luvattuun maahan.

Vain joki on teidän ja tavoitteidenne välissä. Se joki on ihmisyys. Sen te haluatte ylittää. Sen te haluatte parantaa. Vain sen voittaminen on teillä haasteena.

Ettekö todella käsitä mitä olette tekemässä? Aiotte kävellä alkuperäiskansojen ja -kulttuurien yli. Aiotte turmella sen mistä ihmisyys saa voimansa ja elämänsä, mikä saa maan viheriöimään, lapset hymyilemään ja kaupungit kukoistamaan. Aiotte turmella ihmiskunnan monimuotoisuutta, etnistä kirjoa, luonnollista, alkuperäistä elämänmuotoa.

Ettekö ymmärrä mitä toimenpiteenne merkitsevät niille, joihin ne kohdistuvat? Niille jotka haluaisivat säilyttää etnisyytensä, maailmankuvansa ja yhteisönsä? Se mikä on teille arvotonta, se minkä haluatte ylittää, se on toisille minuuden ydintä, elävää ja virtaavaa verta. Jokainen toimenpiteenne vie ihmisiltä heidän minuuttaan ja ihmisarvoaan. Kaikki tekonne riistävät ihmisiltä heidän rakastamiaan asioita. Kaikki tekonne sattuvat johonkuhun viattomaan! Jokainen tekonne on hyökkäys!

Te olette valloitusretkellä.

Se joki jonka haluatte tuosta vain ylittää ei ole vain savea, joka taipuisi muottiinne. Se ei ole vettä, joka valuisi sormienne läpi, puhdistaisi teitä rikoksistanne. Se on verta. Se tahraa ja merkitsee teidät. Sortajat, te kahlaatte veressä. Te kävelette ihmisten yli, loukaten ja satuttaen, tehden vakavaa, peruuttamatonta tuhoa.

Luuletteko oikeasti, että ihmisyys taipuisi ihanteisiinne, olisi muokattavissa ylhäältä annetuin komennoin? Luuletteko todella voivanne hallita mahtavaa virtaa, joka on kulkenut monissa uomissaan vuosituhansia? Te pidätte sitä matalana, odotitte sen heikkoa hetkeä. Ettekö näe pyörteitä, ettekö kuule varoituksia? Se on pohjaton!

Olette jo syvyyden reunalla. Ihminen ei ole vain pinta. Vasta pinnan alla on todellinen ihmisyys. Se on ääretön, pohjaton syvyys. Se vie aikojen alkuun. Siihen on kerrostunut tuhansien sukupolvien kehitys. Sen toiminnan perusteet ovat näkymättömissä varjoisissa syvänteissä. Syvyydet ovat täynnä ihmeitä joita ette ymmärrä. Sieltä voi kummuta ja nousta pintaan mitä tahansa teille vierasta, täysin yllättäen teidän pinnallisesta näkökulmastanne.

Ihmisyys on teille niin vierasta, että pelkäätte sitä, inhoatte sitä, suljette siltä silmänne. Luulette voivanne ylittää sen helposti, koska näette siitä vain pienen osan.

Ette voi kävellä veden päällä. Jos haluatte kulkea virran poikki, teidän on mentävä pohjaa pitkin. Teidän on kohdattava todellinen toiseus, alkuperäinen ihmisyys, suurin pelkonne.

Jos haluatte poistaa kulttuureista niihin vuosituhansien aikana kerrostuneita aineksia, jos haluatte jalostaa pois vuosimiljoonien aikana kehittyneitä ihmisten luonnollisia viettejä ja ominaisuuksia, se ei onnistu muuttamalla pintakerroksia. Se ei onnistu levittämällä uusimpia trendejä ja kieltämällä vanhoja. Teidän on kuorittava se kaikki pois, revittävä auki vuosituhantiset kulttuurin kerrostumat ja vuosimiljoonainen evolutiivinen kehitys. Teidän on kuljettava syvimpiä pohjia myöten ja tahrattava itsenne vereen.

Luodaksenne toimivan monikulttuurisuuden teidän on poistettava kulttuureista olennaisin, niiden identiteetti. Luodaksenne monikulttuurisuuteen soveltuvan yli-ihmisen teidän on tukahdutettava ihmisyys, kuivattava joki, imettävä veri, pysäytettävä sykkivä sydän, aloitettava kaikki alusta. Vain kuivan joen, vain elottoman autiomaan yli te pääsette!

Pidätte monikulttuurisuuttanne ihanana, luonnollisena ja väistämättömänä, mutta siinä ei ole mitään sellaista. Se on kammottavaa, epäluonnollista ja pakotettua.

Tehtävänne on mahdoton. Katsokaa tarkemmin! Katsokaa eteenne, ennen kuin on liian myöhä! Kuunnelkaa ihmisiä, antakaa heidän puhua, keskustelkaa heidän kanssaan. Katsokaa ihmisiä silmiin! Eivätkö ne ole pohjattomat?

Edessänne on pohjaton syvyys, pyörteinen virta. Edessänne on ikuisuus, joka nielee lopulta jokaisen. Siihen me alkuperäiskansan jäsenet annamme oman pienen pisaramme, jotta se kulkisi eteenpäin. Te, jotka olette asettautuneet alkuperäiskansojen yläpuolelle, olette syöksymässä siihen tehden tuhoa ja tuhoutuen.

Vainolaiset! Te jotka kävelette rautasaappain Itä-Euroopan alkuperäiskansojen veressä, etsien elintilaa uudelle yli-ihmisellenne, te jotka yritätte kuoria minusta pois sen mikä minussa on ikuista, etniset piirteeni, te jotka yritätte muuttaa etnisyyttäni väkisin, te jotka raiskaatte ihmisyyttä, te olette rotkon reunalla! Teillä ei ole montaa askeltä jäljellä, ennen kuin hukutte vereen!

Te haluatte palavin silmin ylittää ihmiset, omasta tahdostanne, omasta aatteen kiihkostanne. Mikään toiminnassanne ei ole luonnollista tai väistämätöntä. Voitte kääntyä takaisin milloin haluatte. Virta on teitä vastaan, mutta etenette väkisin. Teette peruuttamatonta tuhoa, mutta voitte lakata tekemästä sitä lisää! Voitte korjata virheitänne, katua ja kääntyä takaisin. Mutta te ette halua kääntyä!

Te haluatte väen väkisin ajaa läpi sairaan projektinne. Kuulette tuskanhuutoja, mutta ette välitä niistä, ne ovat vain yksittäistapauksia ja oheishaittoja suurella marssillanne. Lasinsirpaleet ritisevät saappaidenne alla kuin kristallyönä, mutta se ei haittaa teitä. Jokainen sirpale on teille vain yksittäistapaus, jota ei tule yleistää. Se on vain tipahtanut siihen omia aikojaan, eikä missään tapauksessa ole osa kokonaista ikkunaa. Puhumattakaan, että se olisi merkki laajasta etnisestä vainosta.

Kaikki on teille yksittäistä ja hajallaan. Sirpaleet eivät kuulu ikkunoihin, lehdet eivät kuulu puihin, ihmiset eivät kuulu kansoihin, pisarat eivät kuulu virtaan, kyyneleet eivät kuulu ihmiseen. Te haluatte murskata kaiken! Mikään merkityksetön yksittäistapaus ei saa tulla elämää suurempien tavoitteidenne tielle, ei särjetty ikkuna eikä särjetty ihminen! Jokainen askeleenne murskaa alleen näitä yksittäisiä.

Te ette näe virtaa, vain vastarannan, vain virvatuli kiiluu silmissänne. Te ette näe ihmisyyttä, vain ihmisihanteenne, haaveenne yli-ihmisestä. Te ette katso ihmistä silmiin vaan tuijotatte hänen lävitseen, pyritte raivaamaan tienne hänen ylitseen. Te olette uskossanne sokeita kiihkoilijoita, mielipuolisia valloittajia, kansojen jalostajia, natsien seuraajia. Sille tielle te hukutte!

Sortajat! Mikään muu teidän kohdallanne ei ole ihanaa, luonnollista ja väistämätöntä kuin tuhonne. Jos jatkatte tiellänne, on väistämätöntä, että hukutte. Ihmiset eivät alistu hirmuvaltaanne, vaan taistelevat, se on luonnollista. Ihanaa on se, että maailma vapautuu lopulta kahleistanne.

Lopulta olette yksin tekojenne kanssa. Lopulta joudutte katsomaan silmiin sitä, jota vahingoititte. En tiedä, olenko se juuri minä. Toivokaa, että se on joku muu, joku toinen yksittäistapaus.