lauantai 28. maaliskuuta 2009

Niin heikko ja haavoittuvainen minä olen

Olen heikko ja haavoittuvainen. Montaa asiaa pelkään, montaa uhkaa mietin kauhulla. Yhtä en kestäisi ollenkaan.

En kestäisi nähdä sivilisaationi romahdusta, kulttuurini kuihtumista, etnisyyteni sulautumista tai syrjäytymistä. En kestäisi sitä tuskaa ja surua, menetyksen tunnetta. En kestäisi nähdä, kuinka vuosisatojen aikana, sukupolvien työllä rakennettu sivilisaationi luhistuu raunioiksi.

En kestäisi todistaa kuinka demokratian viimeisetkin rippeet poljetaan suohon, sananvapaus tukahdutetaan, toisinajattelu kielletään, kun laillisuudella ei ole enää muuta arvoa kuin välinearvo vallanpitäjille. En kestäisi nähdä luottamukseen, vapauteen, yhteiseen etuun ja vastuuntuntoon perustuvan yhteiskuntamme romahdusta, ja totalitaarisen hirmuvallan tai sisällissotien alkua.

En kestäisi nähdä kuinka vuosituhansien aikana muodostunut, lukemattomien esivanhempieni kehittämä, kannattelema ja rakastama kulttuurini kuihtuu. En kestäisi kokea mittaamattoman vaivan, työn ja rakkauden valumista hukkaan.

Minä olen osa sivilisaatiotani, etnisyyttäni ja kulttuuriani. Olen syntynyt niihin, kasvanut niissä, rakentanut minuuteni ja identiteettini niiden varaan. Rakennun kieleni, kulttuurini ja etnisyyteni pohjalle kuten jokainen luonnollinen ihminen, kuten suurin osa maailman ihmisistä.

Tuo pohja on kuin äitini. Tuo pohja olen minä. Olen uusi kerros alkuperäiskulttuurini vuosituhantisessa jatkumossa. Minua ei voi erottaa siitä.

Ollessani alkuperäiskansaa olen kuin lehti elämänpuussa. Olen oikealla, luonnollisella paikallani, osa elävää, valtavaa, monimutkaista kokonaisuutta, joka on paljon itseäni suurempi ja vanhempi. Elämä puusta irrottettuna ei ole elämää, se on sielutonta ja juuretonta varjoelämää, pelkkää olemista. Ilman yhteyttä juuriini vajoaisin turhuuteen ja tyhjyyteen. Ilman puutani elämässäni ei olisi mieltä tai tarkoitusta, tavoitteeni kohdistuisivat vain itseeni, omaan pieneen, merkityksettömään arkielämääni.

Emme elä ikuisesti, mutta voimme vaikuttaa siihen, mihin suuntaan oksamme jatkaa kasvuaan, kasvaako se edelleen kohti valoa, vai vaipuuko se pimeyteen.

Meistä nousee uusia silmuja ja oksia. Jälkipolvemme tavoittelevat meidän tavallamme valoa; tiedon, oikeuden ja hyvyyden valoa. Jälkipolvemme kurottavat aurinkoon, ehkä joskus tähtiinkin, jos oksaamme ei nyt katkaista tai väännetä kieroon. Jälkipolvemme kukoistavat meitäkin kauniimmin, jos annamme heille siihen mahdollisuuden.

Alkuperäiskansana olemme osa luonnon monimuotoisuutta, osa elävää luontoa, osa ympäristöä. Emme ole ympätty, tehty tai siirretty osa, vaan olemme kehittyneet osaksi elinpiiriämme vuosituhansien kuluessa. Kasvamme suoraan omista juuristamme, jotka vievät ihmiskunnan alkuhämärään. Meidän ja esivanhempiemme välillä on vain ohut kuori, meidän oma pinnallisuutemme. Heti sen alla on ihmisyys, todellinen luontomme.

Olemme erottamaton osa luontoa. Meidän on kunnioitettava ja suojeltava luontoa, ja meitä on kunnioitettava ja suojeltava luontona. Meidän ominaisuutemme ovat luonnon ominaisuuksia. Kykymme, tahtomme ja voimamme ovat luonnonvoimia.

Alkuperäiskansana tiedämme keitä olemme, mistä tulemme, ja minne olemme menossa. Kaikkia alkuperäiskansoja uhkaava globaali juurettomuus ei tiedä omalta osaltaan vastauksia näihin kysymyksiin. Siksi se ei anna arvoa niille, jotka tietävät. Mitä se ei käsitä, se vihaa. Siksi se haluaa haluaa nujertaa meidät, tehdä meidät kaltaisekseen.

Jos menettäisin välittömän yhteyden juuriini, jos pohja vietäisiin altani, jos maaäiti ei enää kannattaisi minua sylissään, olisin tyhjän päällä. Olisin tyhjä. Sydämeni särkyisi, minuuteni kääntyisi sisäänpäin, kokisin turhuutta, arvottomuutta ja häpeää. En kykenisi ottamaan vastaan sellaista tuskaa, siihen olisin aivan liian heikko.

Olen liian heikko suostuakseni sortoon, liian haavoittuvainen antautuakseni petojen ruuaksi, liian tunteellinen ja herkkä ollakseni puolustamatta minulle rakkaimpia ja pyhimpiä asioita.

Jokainen sortotoimi, jokainen hyökkäys demokratiaa, ihmisyyttä ja alkuperäiskansaa vastaan tunkeutuu jo nyt veitsenä lihaani. Jos vainolainen haluaa ajaa läpi sortopolitiikkansa, mielipuolisen väestönsiirto- ja väestönmuokkaus- operaationsa ihmisyyden jalostamiseksi, hänen täytyy ajaa se sydämeni läpi. Jos sortaja haluaa murskata laillisuuden ja demokratian, hänen on samalla murskattava minut.

Selkäni on jo seinää vasten. Ei ole muita asemia, joihin voisin perääntyä. Ei ole reservaatteja, jotka turvaisivat etnisyyteni omaehtoisen kehityksen ja itsemääräämisoikeuden, jos luonnollinen kotiseutuni lakkaa niitä turvaamasta. Ei ole muuta lakia ja oikeutta suojakseni kuin se, jota jo puolustan niiltä rikollisilta maanpettureilta, jotka yrittävät riistää kansalta perustuslaillisen oikeutensa päättää omista asioistaan, omasta kohtalostaan ja tulevaisuudestaan.

Ei ole muuta ihmisarvoa kuin se luonnon jokaiselle antama, ihmisoikeussopimuksilla vahvistettu ehdoton itseisarvo, jota ollaan jo minulta riistämässä. En voi vaihtaa sitä syrjivän järjestelmän tarjoamaan näennäiseen arvoon.

En tule elämään pahinta painajaistani. En tule näkemään sivilisaationi tuhoa, koska jos se tuhoutuu, tuhoudun samalla. Jos sortaja haluaa romuttaa demokratian, kaataa elämänpuuni, repiä juureni maasta, se onnistuu siinä vain kuolleen ruumiini yli.

Niin heikko ja haavoittuvainen minä olen.

4 kommenttia:

  1. ..osaisipa ilmaista tunteensa noin kun sinä.....

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sinulle. Viime päivien tapahtumien jälkeisen epätoivon kanssa on taas helpompi olla.

    VastaaPoista
  3. Minäkin joskus ahdistuin asiasta, sitten lueskelin menneitä ja itsetutkiskelin ja tajusin että saa olla melkoinen koneisto jos minut ja minun kaltaiset tästä johonkin hävittää. Minä kuulun ketjuun historiassa joka on moneen kertaan todistanut olevansa jotakin niin kylmää, periksiantamatonta ja tehokasta kun sille päälle sattuu, että on miltei ihme miten joku voi kuvitella että sen yli voi kävellä.

    Se on harmillista, mutta pitemmän päälle maailmalle saattaa välillä joutua muistuttamaan mitä se on kun loppuu puhe. Toivottavasti kelkka kääntyy ennen sitä.

    VastaaPoista
  4. Upea teksti. Asia on juuri täsmälleen noin kuin kirjoitat.

    VastaaPoista

Kirjoitathan asiallisesti.