Millainen pupu olen?

Millä tavalla muistutan pupua? Sain nimityksen hampaistani ala-asteella. Sittemmin se on alkanut tarkoittaa sitä, että olen ujo ja arka. Minulle opetettiin "arka" käytös yläasteella. Samaa yläastetta kanssani kävi muslimipoikia. He ahdistelivat monia tyttöjä. Eräs luokkani poika valitsi vuorollaan lähes jokaisen luokkani tytön, jolle vakuutteli, että rakastaa vain häntä, ja joillekin myös ehdotteli naimisiin menemistä. Hänestä oli hyvin vaikeaa päästä eroon, ja jos yritti, siitä tuli lähes "perheriita", jota selviteltiin koulun käytävillä. Hän saattoi myös yrittää lääppiä ja suudella, vaikka oltaisiin juteltu vasta muutama minuutti.

Jos tyttö ei halunnut joutua lähennellyksi, piti opetella "selviytymiskeinoja". Muslimipoikaa ei saanut katsoa silmiin, ja jos poika lähestyi, piti lähteä heti pois. Yksin ei kannattanut istua missään. Jos katsoi silmiin, poika saattoi jäädä juttelemaan, ja jos jäi juttelemaan hänen kanssaan, poika saattoi alkaa lääppiä ja/tai vannoa rakkauttaan. Eri pojilla vaikutti olevan eri tavoitteet, mutta molemmat (sekä yllättävät rakkaudentunnustukset että käsien työntäminen vääriin paikkoihin) olivat järkyttävää ahdistelua yläasteikäiselle varsinkin, kun niistä ei tuntunut tulevan loppua millään. Jos halusi, että poika lopettaa lääppimisen, piti suunnilleen riuhtoa itsensä irti. Tämän jälkeen sai aina kuulla muiltakin koulun muslimipojilta, että on huora.

Kannatti myös pukeutua vähemmän paljastavasti ja näyttää tympeältä. Vaikka muslimipoikia oli vain muutama, he muuttivat koko kouluympäristön. Välttyäksemme häirinnältä ja/tai huorittelulta meidän piti alkaa käyttäytyä lähes samaan tapaan kuin jos olisimme vierailulla muslimimaassa, peittää itseämme, olla katsomatta silmiin ja olla vain oman sukupuolemme seurassa. Minulla oli yhteen aikaan jopa "ujohuivi", kaulaliina, jota en ottanut pois tunnilla, ja johon joskus laitoin kasvoni "piiloon" jos nolostuin. Vasta myöhemmin olen käsittänyt, että tämäkin saattoi olla sopeutumista muslimipoikien häirintään.

Meidän piti siis sopeutua koulumme muslimipoikien käsityksiin naisista. Siksi juuri heidän käsityksiinsä, eikä vaikkapa suomalaispoikien tai koulumme muutaman venäläisen ja itäaasialaisen pojan käsityksiin, koska suomalaisten, venäläisten ja itäaasialaisten poikien käsitykset olivat sopeutuneet meihin, ja he kohtelivat meitä hyvin sellaisina kuin olimme. Muslimipoikien käsitysten vastainen toiminta taas kostautui niin inhottavalla tavalla, ettei sitä halunnut kokea.

Ainakin näiden muslimipoikien käsitys naisista oli uskomattoman sovinistinen ja esineellistävä. En tiedä, mitä heidän isänsä ovat heille opettaneet, mutta ainakaan heitä ei oltu opetettu arvostamaan naisia. Näin siis jo peruskoulussa! En ole lainkaan varma, olivatko kaikki näistä pojista edes yläasteikäisiä, osa olisi voinut olla yli kaksikymppisiäkin.

Myöhemmin olen huomannut, ettei kokemukseni ollut vain yksittäistapaus. Länsimaissa on monia kaupunkeja, joiden joillain alueilla naisen ei kannata näyttää "huoralta" (ts. länsimaiselta) lähinnä muslimien asenteiden vuoksi. Länsimaissa on monia muitakin kouluja, joissa muiden oppilaiden opiskelu on helvettiä muslimioppilaiden vuoksi. Monissa kouluissa tilanne on vielä paljon pahempi.

Olen pieni ja ujo otus, joka mielellään panisi päänsä pensaaseen ja pakenisi maailman vaaroja omaan pieneen koloonsa. En kuitenkaan voi tehdä niin, koska paljon isommat ja vahvemmat otukset ovat panneet päänsä pensaaseen, ja kieltäytyneet jääräpäisesti näkemästä muuta kuin ideologiansa värittämät, ruusuiset kuvitelmansa. Jos en olisi feministi, kehottaisin monia suomalaismiehiä häpeämään sitä, että eivät tee juuri mitään naistensa puolustamiseksi. Haukkuisin heidät epämiehiksi siksi, koska he eivät edes uskalla nähdä sitä, mitä pieni pupu uskaltaa. Tämä voisi jopa tehota, onhan miehuus arka asia monelle. Feministinä en kuitenkaan voi tehdä niin. Myös surkimukset ovat miehiä siinä missä muutkin. Surkimuksissa on myös paljon naisia. Sukupuoli ei ole ihmisen mitta.