Häpeän kulttuuri

Toiset ovat kysyvinään ja toiset aidosti ihmettelevät asiaa, jonka voisi kärjistää näin: miksi naista kutsutaan huoraksi, vaikka samalla tavoin toimiva mies on sankari? Miksi naista huoritellaan? Läntisessä yhteiskunnassa tämä epätasa-arvo näyttäytyy kummallisena vääristymänä asenteissa ja arvoissa, ja sen ihmettely on aivan luonnollista. Se että tätä usein ihmetellään, kertoo jotain länsimaisesta kulttuurista, mutta ei niinkään sen epätasa-arvosta, vaan pikemminkin tasa-arvosta. Se kertoo ainakin sen, että huorittelun kaltainen epätasa-arvo ja kaksinaismoralismi on ristiriidassa yleisten länsimaisten arvojen kanssa, vaikka niitä jotkut tukevatkin. Laajemmassa mittakaavassa, maailmanlaajuisesti ja historiallisesti tarkastellen on kuitenkin vain vähän kulttuureja, joiden piirissä tämänkaltainen epätasa-arvo nähtäisiin erikoisena. Monissa suurissa kulttuuripiireissä nähdään täysin luonnollisena, että sukupuolilla on eri oikeudet, asema ja roolit. Niistä poikkeaminen nähdään sairaalloisena kieroutumana, joka vie ihmisarvon. Näkyvä huorittelu on vain pieni osa patriarkaalista maailmankuvaa ja arvomaailmaa, sen sijaan huora-leiman uhka on merkittävä keino hallita naista.

Länsimaalaiset eivät yleensä ymmärrä huorittelua, koska länsimaalaiset eivät jaa ääripatriarkaalista kulttuuria, jossa huorittelulla on vakiintunut ja syvällinen merkitys, ja josta se on lähtöisin. Toisin sanoen länsimaalaiset eivät näe huorittelun kulttuurillista taustaa, vaan se näyttäytyy irrallisena, ristiriitaisena poikkeuksena.

Nykyinen länsimaalainen kulttuuri on suhteellisen tasa-arvoista, vaikka historiansa ja kokonsa perusteella muuta voisi olettaa. Yleensä isot, järjestäytyneet ja paljon sotia käyneet kulttuuripiirit ovat ääripatriarkaalisia, ja edes jollain tavoin tasa-arvoisia ovat olleet vain jotkut pienet luonnonkansat.

Syynä länsimaiden suhteellisen kattavaan tasa-arvoon on pohjimmiltaan valistuksen ilmapiiri ja siitä kehittyneet aatteet kuten feminismi. Nämä poistivat kulttuurista paljon sellaista, jota nykyään sanottaisiin sovinismiksi. Mikään ei toki ole täydellistä, jotkin sitkeimmät asenteet jäivät elämään joissain piireissä, yksilöissä ja alakulttuureissa. Yleinen kulttuuri kääntyi kuitenkin selvästi niitä vastaan. Tästä osoituksena juuri se, että huorittelua pidetään yleensä täysin epäreiluna.

Huorittelulle on etsitty evoluutiivis-biologista taustaa. Kokemukset luonnonkansoista kuitenkin kertovat, että ainakaan luonnontilaisimmillaan ihminen ei välttämättä ole kovin "sovinistinen". On jopa tunnettu luonnonkansoja, joissa sukupuoliroolit ovat melko vapaat tai vastakkaiset patriarkaatteihin verrattuna. Jos huorittelu-ilmiöllä onkin jonkinlainen ohut biologinen tausta, se kuitenkin varsinaisesti pääsee "valloilleen" vasta patriarkaalisessa kulttuurissa. Itse asiassa ääripatriarkaaliset kulttuurit saattavat jopa perustua ihmisten biologisten piirteiden voimistamiseen ja lietsontaan niin pitkälle, ettei niitä voida enää pitää "biologisina piirteinä". Esimerkiksi sukupuoliroolit, seksuaaliset suuntautumiset ja arvohierarkiat kärjistetään äärimmilleen, ja niistä poikkeamista pidetään erittäin tuomittavana. Riippumatta siitä millainen biologinen tausta sukupuolirooleilla on, tämän äärimmäisyyden ja kärjistyksen ei voida enää nähdä tulevan luonnosta, vaan kulttuurista.

Jos mies on luonnostaan, biologisista syistä hieman "sovinistinen", tämä piirre voimistetaan äärimmilleen patriarkaatissa. Miehen oletetaan toimivan ja ajattelevan "sovinistisesti", tai hän ei ole "oikea mies", vaan vastenmielinen välimuoto. Samoin naisen oletetaan alistuvan lokeroonsa, tai hän menettää arvonsa ihmisenä. Tähän kuvaan kuuluu myös naisten seksuaalisuuden kontrollointi, jonka eräs osa on huorittelu ja varsinkin sen näkymätön, mutta aina läsnäoleva uhka.

Huorittelu ei ole oikeissa patriarkaateissa vain syrjäytyneen miehen tai kateellisen naisen katkera herja kuten länsimaissa, vaan yhteisön syväänjuurtunut tapa kontrolloida jäseniään. Huoraksi syyttäminen on äärimmäisen vakava syyte, ja osoittauduttuaan "todeksi" johtaa ankariin rangaistuksiin, kuten kuolemantuomioon. Vähintään "huora" on erotettava suvustaan ja aviomiehestään, ja hän häpäistyy koko yhteisön silmissä. Huorittelu on alkuperäisessä kontekstissaan siis keskeinen osa patriarkaatin toimintaa, eikä vain "huono tapa", jonka voisi korjata helposti valistuksella.

Kärjistäen sanottuna patriarkaatin valta perustuu huoritteluun. Ilman jatkuvasti läsnäolevaa huoran leiman ja siitä seuraavien ankarien rangaistusten uhkaa naisia ei voitaisi pitää siinä asemassa, missä patriarkaatit heitä pitävät. Ilman huorittelua patriarkaattien maailmankuvan perusteet menisivät uusiksi.

Huorittelu pohjautuu syvällisiin maailmankuvan piirteisiin, kuten käsityksiin kunniasta, joka taas on hyve. Hyvekäsityksiä on erittäin vaikea muokata. Hyveet kuten rohkeus tai tasapuolisuus vain yksinkertaisesti nähdään hyviksi ominaisuuksiksi, eikä niitä yleensä katsota tarpeelliseksi perustella. Samoin jos naiselta puuttuu kunnian hyve, hän on "kunniaton", hän on "huora", ja häntä täytyy kohdella sen mukaisesti.

Muslimikulttuureissa, jotka useimmiten ovat ääripatriarkaalisia, huorittelu on tuskallisen yleistä. Se ei yleensä ole näkyvää, koska suurin osa naisista ei halua erittäin vakavaa huoran leimaa, eikä siten huora-sanaakaan välttämättä tarvita heidän kohdallaan. Silti jokainen nainen joutuu toiminaan pikkutarkasti "oikein" koko elämänsä ajan, pohjimmiltaan juuri kunniansa vuoksi. Muslimiyhteisöjen kontrolli naisista perustuu pitkälti äärimmilleen vietyihin kunniakäsityksiin, jotka kärjistyvät niitä rikkovien huoritteluna, ja näin huoriteltujen ankarina rangaistuksina.

Osa islamilaisten yhteisöjen kontrollijärjestelmää on myös naisten vartalon peittäminen kauttaaltaan vaatteisiin, ja naisten sulkeminen kotiympäristöön. Suurin osa maailmassa havaistusta seksuaalisesta himosta ja "säädyttömyydestä" "ulkoistetaan" naisiin siten, että nainen on syypää jopa siihen, että hänet on raiskattu. Miehen ei edes välttämättä katsota tarvitsevan himojensa hillintää, koska himot ovat naisessa. Miehen syyllisyyttä voi olla hyvin vaikea edes käsittää, jos on kasvanut tällaisessa kulttuurissa. Me länsimaalaiset naiset emme usein voi edes käsittää tällaista sovinismia, se on näkökulmastamme niin epäreilua ja käsittämättömän julmaa, ettei sen olemassaoloa tai laajuutta ole helppo uskoa. Jos se nähdään, se halutaan yleensä nähdä yksittäistapauksina tai syrjäseutujen katoavana vanhoillisuutena, käsittämättä sitä, että nämä kulttuurit ovat patriarkaatteja, ja sellaisina jopa perustuvat sovinismiin siten, kuin sana sovinismi lännessä ymmärretään.

Valitettavasti äärisovinismi ja siten myös erityisen julma "huorien" kohtelu leviävät länsimaissa nopeasti lähinnä muslimien maahanmuuton ja nopean väestönkasvun seurauksena. Nämä arvot ovat tulleet jäädäkseen Eurooppaan. Muslimimaahanmuuttajista merkittävä osa jatkaa kulttuuriaan lännessä, jopa äärimmäistää sen mielenosoituksellisesti erottautuakseen länsimaiden "turmeltuneisuudesta". Länsimaissa ja länsimaalaisissa havaittu "turmeltuneisuus" on läpikotaista ja näyttäytyy äärimmäisen torjuttavana. Partiarkaalisen kulttuurin edustajan olisi hyvin vaikea olla vastustamatta sitä, niin jyrkässä ristiriidassa hänen asenteensa ovat länsimaalaisten kanssa.

Eurooppalainen nainen saa nykyisin yhä useammin "huoran" leiman ja julman kohtelun, jos hän käyttäytyy kuten eurooppalaiset naiset ovat ennen saaneet käyttäytyä. Erittäin vakava tilanne on jo esimerkiksi monilla Ranskan maahanmuuttajavaltaisilla alueilla, joille on lähinnä muslimimaahanmuuttajien mukana levinnyt kulttuuri, jonka mukaan avioliiton ulkopuolisessa yhdynnässä ollut tyttö on "huora". Tällaisia "huoria" tarkoituksella "tehdään", jotta heidät voitaisiin joukkoraiskata, jotta siis voitaisiin huvitella heidän kärsimyksellään. Huoria "tehdään" joukkoraiskaustarpeita varten esimerkiksi raiskaamalla tai suostuttelemalla seksiin nuori tyttö. Tämän jälkeen hän on "huora", ja vapaata riistaa raiskaajille.

Esimerkiksi Ranskan joukkoraiskauksisssa ei ole kysymys yksittäisistä hirmuteoista kuten vielä toistaiseksi Suomessa, vaan epidemian kaltaisesti yleistyneestä rikoksesta. Kyse on kulttuuripiirteestä. "Kunniattomien" naisten joukkoraiskaukset ovat pitkälti hyväksyttäviä ja luonnollisia ääripatriarkaalisessa maailmankuvassa, jos sanaa "luonnollinen" voi näin luonnonvastaisesta kulttuurista käyttää.

Nämä rikokset alkavat saada yhteisöllisiä piirteitä. Uhreille voi olla vaikeaa löytää apua, ja heitä voidaan syyllistää. Suurin osa uhreista ei edes käsitä joutuneensa rikoksen ja vääryyden uhreiksi, vaan häpeää ja syyttää itseään, kuten patriarkaalinen ajattelutapa käskee. Mitä raaempi rikos, sitä epätodennäköisempää on sen tuleminen julki. Jo joukkoraiskauksen luonne sinänsä on yhteisöllinen, koska siihen ottaa osaa useampi.

Patriarkaatti on alkanut nousta Euroopassa. Ne jotka väittävät olevansa feministejä ja kannattavat tätä kehitystä, ovat susia lammasten vaatteissa, valepukuisia pseudofeministejä. He ovat etulinjassa ajamassa naisia takaisin nyrkin, sängyn ja hellan väliin.