Ymmärtäkää meitä feministejä

Tämä viesti on suunnattu varsinkin nykyään äänessä oleviin näennäisiin "feministeihin" pettyneille. Koko feminismi-termi on saanut huonon kaiun näiden ihmisten vuoksi, osin aiheesta, osin kuitenkin myös aiheetta.

Varsinaiset "oikeat" feministit eivät ole useimmiten uskaltaneet nousta vastustamaan näennäisfeminismiä, osa on kääntynytkin näennäisyyteen. Näennäisfeministit eivät kuitenkaan edusta aitoa feminismiä, heidän tavoitteensa ovat monissa tapauksissa jopa vastakkaiset tavoitteidemme kanssa. Näennäisfeministit eivät kannata tasa-arvoa, vaan syrjintää. Feminismi on hyvä ja arvokas aate, jonka ansiosta länsimaalainen nainen on saanut ennenkuulumattomat oikeudet ja vapaudet. Näennäisfeminismi on toinen, paljon uudempi aate, joka on vain lainannut feminismin nimen.

Näennäisfeminismin suhde feminismiin on kuin näennäistieteen suhde tieteeseen. Tieteeseen kohdistuu suurta arvostusta sen saavutusten ansiosta, ja tämän arvostuksen jakamisen toivossa luodaan oppeja, jotka jäljittelevät tiedettä päällisin puolin, vaikka eivät jaa tieteen perusteita. Samoin feminismillä on ollut ja on edelleen joidenkin mielessä hyvä maine sen kiistämättömien saavutusten ansiosta, ja tämä maine on houkutellut jäljittelijöitä.

Päin vastoin kuin tiede, feminismi on yhden konkreettisen asian liike, se pyrkii vain tasa-arvoon. Tiede taas pyrkii aina kehittämään uutta, hiomaan teorioita entistä paremmin vastaamaan todellisuutta. Tiede ei ole koskaan valmista, koska ihmisen ymmärrys on aina rajallinen. Feminismin merkittävimpien tavoitteiden taas katsottiin pitkälti toteutuneen. Saavutettuja etuja alettiin pitää lähes itsestäänselvyyksinä, ja feminismi kääntyi pikkuasioiden parissa puuhasteluksi. Varsinainen "suurten asioiden" feminismi päästettiin retuperälle. Tämä oli vakava virhe.

Länsimaiden feminismi laimeni huomattavasti, kun huutavin tilaus feminismille näytti loppuneen. Tieteen "terä" ei koskaan tylsy, koska ihminen kokee jatkuvasti suurta tarvetta tyydyttää uteliaisuuttaan ja ymmärtää ympäristöään. Jos maailman tosiasiat katsottaisiin täysin ymmärretyiksi, tiede pysähtyisi ja dogmatisoituisi, ja olisi pian tiensä päässä.

Juuri näin kävi feminismille. Feminismin tärkeimmät tavoitteet katsottiin saavutetuiksi, ja feminismin ei enää katsottu tarvitsevan välttämättä uusiutumista ja aktiivista hereilläoloa. Feminismin kehitys pysähtyi, kun mikään ulkoinen seikka ei näyttänyt enää vaativan ehdottomasti lisää sisäistä kehitystä. Osa feminismiä jatkoi kuitenkin kehitystään suuntaan, joka ei enää ollut varsinaista feminismiä. Tarpeen sopeutua ulkoisiin realiteetteihin puuttuessa tämä "feminismi" alkoi kääntyä sisäänpäin, sen kannattajien omiin mieltymyksiin. Feminismin pitkä perinne miesten aseman "haastajana" tulkittiin uudelleen siten, että mies oli vastustaja sinänsä, eikä enää toinen tavoitellun tasa-arvon osapuolista. Miehen lyömisestä tuli tavoite itsessään. Tällä tavoitteella ei ollut enää mitään tekemistä feminismin kanssa.

Samalla tavoin kuin tiede alkaisi hyvin pian muistuttaa uskontoa kehityksensä pysähdyttyä, alkoi myös näennäisfeminismi muistuttaa uskontoa. Tavoitteiden saavuttamista tärkeämmäksi tuli toimia ja ajatella opillisesti oikein. Jopa tosiasiallisesti naisten asemaa heikentävät tavoitteet ovat näennäisfeminismissä täysin hyväksyttäviä, jos ne päällisin puolin vastaavat oppeja.

Näennäisfeministien opeissa on paljon yhteyksiä monikultturismin oppien kanssa. Molemmat ovat uskonnon kaltaisia "kultteja", joiden maailmankuva on äärimmäisen mustavalkoinen. Molemmat perustuvat opilliseen oikeaoppisuuteen, ja molempien viestintä perustuu oikeiden sanojen ja ilmausten käyttöön sen sijasta, että yritettäisiin ajaa selviä tavoitteita tai keskustella asioista. Useimmiten tavoitteet näissä opeissa ovatkin hyvin kaukana siitä, millaista asiantilaa toiminta todella edesauttaa. Kumpikaan "kultti" ei myöskään siedä kritiikkiä, ja vastaa kritiikkiin tunteenomaisesti ja jyrkästi leimaten ja epäinhimillistäen kriitikot.

Monissa uskonnollisissa kulteissa, kuten myös näennäisfeminismissä ja monikultturismissa, leimataan oikeiden oppien vastainen kritiikki tai väärien sanojen ja ilmausten käyttö pahimman mahdollisen vastustajan toiminnaksi. Kiihkouskovaisille tämä vastustaja on esimerkiksi paholainen. Monikultturismissa ja näennäisfeminismissä suurin vastustaja on länsimainen mies, varsinkin silloin, jos länsimainen mies puolustaa jotain itselleen tärkeitä asioita, kuten länsimaista miestä - tai länsimaista naista. Paradoksaalisesti jopa länsimaisen miehen huoli länsimaisen naisen turvallisuudesta ja oikeuksista nähdään vihollisena. Näennäisfeminismin tulilinjalle onkin joutunut jopa feminismi.

Alan itse käsittää, miksi feminismin maine on niin perusteellisesti loattu. Kuka tahansa tervejärkinen ihminen vastustaa tuollaista kulttia.

Näennäisfeminismi ei kuitenkaan ole feminismin koko kuva. On myös paljon meitä aitoja feministejä, jotka kannatamme tasa-arvoa, emmekä tue näennäisfeminismiä sen enempää kuin tieteilijät pseudotiedettä. Feministit ovat kuitenkin puun ja kuoren välissä, koska toisaalta feministi-sanalla on jo paha kaiku, ja toisaalta agressiivinen näennäisfeminismi pyrkii houkuttelemaan tai painostamaan meitä puolelleen.

Sitten on niitä feministejä, jotka ovat aidosti ihmeissään feminismin huonosta maineesta. He kannattavat tasa-arvoa, eivätkä käsitä, että feministeihin kohdistuva kritiikki kohdistuu toiseen oppiin, jolla ei ole juuri mitään tekemistä heidän oman ajattelunsa kanssa. Kritiikki voi tuntua käsittämättömältä feminististä, joka ei jaa kritiikin aiheena olevia näkemyksiä. Pahimmassa tapauksessa tämä voi tehdä feministille tunteen joutumisesta väärin kohdelluksi, ja tämä voi jopa ajaa hänet katkeraan pseudofeminismiin.

On feministien oikeus ja kaikkien etu, että feminismi opitaan erottamaan näennäisfeminismistä. Oikea feminismi ei ole ansainnut näennäisfeminismin itse itselleen luomaa huonoa mainetta. Oikealla feminismillä on edelleen merkittävä tehtävä.

Toivon feminismin kriitikoilta ymmärrystä meidän feministien tilanteelle. Toinen, feminismistä kehittynyt, mutta ei enää feminismiä edustava oppi käyttää meidän nimeämme ja ylpeilee meidän historiallamme, kuten pseudotiede pyrkii hyötymään tieteen maineesta. Pseudofeminismi on kuitenkin loannut sen feminismin maineen, minkä se on pystynyt varastamaan. Toivon, että pseudofeminismi opittaisiin erottamaan oikeasta feminismistä, ja näitä kahta käsiteltäisiin erikseen.

Ymmärrystä tarvitaan kuitenkin myös meidän feministien taholta. Puhdistaaksemme feminismin mainetta meidän tulee kertoa mahdollisimman laajasti ja avoimesti, mitä on oikea feminismi, ja millaiset opit eivät sitä edusta. Tämä blogi pyrkii muun muassa siihen, feminismin maineen palauttamiseen. Olemme itse osasyyllisiä ongelmiimme, koska emme ole tehneet riittävän selvää pesäeroa pseudofeminismiin. Jos meihin kohdistetaan kritiikkiä, jonka oikea osoite olisi pseudofeminismi, ei meidän auta puolustella pseudofeminismiä tai selitellä sitä parhain päin, vaan kertoa, että se ei ole feminismiä.