Monikulttuuri-imperialismi

Edellisessä viestissäni tarkastelin niitä motiiveja, joiden varjolla monikultturismin kriitikoita on yritetty rinnastaa rasisteihin, ja miksi tällaisia rinnastuksia ylipäätään on niin usein tapana tehdä. Syynä on halu saada kritiikki loppumaan. Kritiikki on uhka vallankäyttäjien ideologialle ja vallan jatkumiselle.

Minun ei tarvitse perustella, miksi en ole rasisti, vaikka kannatan vastuullista maahanmuuttopolitiikkaa. Todistustaakka on rasistisyytösten tekijöillä, mutta heiltä on sitä melko turha odottaa. Tähänkään asti ei olla kuultu muuta kuin uusia rinnastus-yrityksiä. Varsinaista mekanismia tai logiikkaa, jolla etninen arvohierarkia tai siitä johdettu syrjintä näyttäytyisi maahanmuuttokritiikissä tai edes merkittävässä osassa sitä, ei olla yritettykään löytää.

Haluan kuitenkin kertoa sinulle miten ajattelen, ja miten käsittääkseni ajattelevat useat muutkin nykypolitiikan arvostelijat. En voi puhua sen laajan ja monimuotoisen kentän puolesta, joka on asettunut nykyistä ulkomaalaispolitiikkaa ja monikultturismia vastaan. Yritän kuitenkin kuvailla sitä hieman.

Maahanmuuttokriittisissä on ihmisiä hyvinkin erilaisista poliittisista linjauksista ja lähtökohdista. Keskeinen yhdistävä ajatus on tarve säilyttää sellainen tilanne, jossa jatkossakin olisi relevanttia harjoittaa omaa politiikkaa. Nämä politiikat vaihtelevat huomattavasti. Esimerkiksi joku haluaa säilyttää länsimaisen sivilisaation voidakseen harjoittaa kristillistä politiikkaa, toinen voidakseen harjoittaa liberalismia, kolmas voidakseen harjoittaa punavihreää politiikkaan. Mikään näistä tai monista muista nykyisin suosituista poliittisista linjauksista ei olisi mahdollinen totalitaristisessa islamistisessa yhteiskunnassa, tai vakavien kulttuurillisten konfliktien aikana. Mikään poliittinen malli ei olisi meille länsimaalaisille mahdollinen, jos kokisimme intiaanien kohtalon ja syrjäytyisimme, sulautuisimme tai katoaisimme.

Edellä kuvattu lähestymistapa on pragmaattinen, käytännöllinen. Sitten on myös arvoihin perustuvia lähestymistapoja. Joidenkin kritiikki monikultturismia tai nykyistä maahanmuuttolinjausta kohtaan perustuu etnisten ryhmien väliseen tasa-arvoon. Jokainen alkuperäiskansa on yhtä arvokas ja säilyttämisen arvoinen. Jokaisella kulttuurilla on itseisarvo osana maailman kulttuurillista monimuotoisuutta. Kulttuurillinen monimuotoisuus heikkenee, jos alkuperäiskansojen omaleimaiset piirteet vähentyvät. Kulttuurillinen, kielellinen ja muu etninen monimuotoisuus voidaan säilyttää suurimmaksi osaksi vain, jos alkuperäiskansat välttyvät sulauttamiselta, kolonialismilta, väestönsiirroilta ja siirtolaisuudelta. Alkuperäiskansoja uhkaavat eniten ylikansalliset vaikutteet ja sulauttaminen. Lännessä näitä ajaa monikultturismi. Monikultturismiin kuuluuvat muun muassa sulauttaminen ja laajamittainen muuttoliike, sekä etninen arvoasteikko, jossa tulokkaita pidetään jollain tavalla alkuperäiskansoja parempina. Nämä ovat samoja tekijöitä, jotka uhkaavat alkuperäiskansoja muuallakin.

Myös kehityskysymykset sotivat nykypolitiikkaa vastaan. Nykyinen tapa, jossa länsimaat eivät tee läheskään riittävästi estääkseen pakolaisuutta edistäviä tilanteita, mutta kuitenkin ottavat pakolaisia vastaan, on paitsi inhimillisesti katastrofaalinen, myös erittäin kallis. Mikäli länsimaat oikeasti haluaisivat auttaa köyhimpien maiden ihmisiä (eivätkä vain värittää omaa katukuvaansa eksotiikalla), niin se raha, mikä nykyisin käytetään pakolaisuuden kustannuksiin lännessä, annettaisiin suoraan kehitysapuun. Kehitysapu moninkertaistettaisiin. Samalla rahalla, mikä nyt käytetään tänne päässeiden "onnekkaiden" pakolaisten auttamiseksi, voitaisiin auttaa monta kertaa enemmän ihmisiä paikan päällä kehitysmaissa. Ehkäpä jokaista lännessä asuvaa pakolaista kohti voitaisiin pelastaa kymmenien tai satojen ihmisten henki ja terveys, tai taata kunnolliset edellytykset elämälle, esimerkiksi koulutus. Loppujen lopuksi länsimaille lankeava hintalappukin jäisi paljon pienemmäksi. Nykyinen tapa hoitaa kehityskysymykset on lyhytnäköinen ja moraaliton. Se palvelee länsimaiden monikultturismi-aatetta tuottamalla sen palvomaa toiseutta ihasteltavaksi, tai koska väestönsiirrot yksinkertaisesti kuuluvat monikultturismin ideologiaan, ihmisyyden jäädessä juhlapuheisiin.

Maahanmuuttokritiikki on perusteltavissa myös vankoin ympäristösyin. Lännessä ihmisen ekologinen jalanjälki on paljon suurempi kuin kehitysmaissa. Jokainen länteen siirretty ihminen kasvattaa ihmiskunnan ekologista jalanjälkea, käyttää huomattavasti enemmän luonnonvaroja kuin kehitysmaalainen. Tämän sanominen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että länsimaalaisten pitäisi itsekin vähentää kulutustaan. Lisäksi väestön siirtyminen kehitysmaista ei korjaa väestön liikakasvun synnyttämiä ongelmia, vaan pahentaa niitä. Jos väestöä poistuu, kasvuvauhti kiihtyy paikkaamaan "tyhjän tilan". Kaiken lisäksi nopeasti kasvavan väestön mukana nopeampi väestönkasvuvauhti siirtyy länteen. Tämä on havaittu kaikkialla lännessä. Suurin osa liikakansoitetuista maista tulevista lisääntyy länsimaissakin merkittävästi nopeammin kuin alkuperäiskansa. Kyse on sellaisista kulttuuripiirteistä, jotka voivat muuttua vain jonkin verran sukupolvien aikana.

Pakolaisuus globalisoi ne ongelmat ja kriisit, mitkä pitäisi lokalisoida, hoitaa paikan päällä. Se levittää tahallisesti ongelmia, joiden leviäminen pitäisi estää. Se ei ole ratkaisu mihinkään ongelmaan, vaan oireiden lievitystä. Se on valtavan kallis tapa hoitaa länsimaalaisten huonoa omaatuntoa.

Miten rasistit sitten liittyvät monikultturismin kriitikoihin? Eivät millään välttämättömällä tai loogisella tavalla. Rasisti-rinnastusta voidaan käsittääkseni käyttää länsimaalaisten kulttuuria tai etnisiä piirteitä puolustavia vastaan, koska myös Hitler väitti puolustavansa niitä. Hitler ei puolustanut niitä, mutta hänen väitteensä kelpasivat hyvin punavihreille ja neuvostopropagandalle, jotka saattoivat niiden avulla leimata kaikki länsimaisuuden puolustajat Hitleriä muistuttaviksi.

En kiellä sitä, etteikö rasisti voisi kritisoida maahanmuuttopolitiikkaa. En tunne yhtään rasistia, enkä siten tiedä mitä he ajattelevat. Periaatteessa hän voi kuitenkin yhtä hyvin kannattaa maahanmuuttoa, kuten entisaikaan orjatyövoiman tai nykyaikana halpatyövoiman vuoksi. Hän voi myös kannattaa monikansallista imperiumia, jollainen olisi monikultturismille kriittisen ajattelun tavoitteiden vastakohta. Imperiumissa voisi olla rasistin toivoma etninen hierarkia ylimpien kastien hyödynnettävissä.

Historiallisesti rasistit ovat yleensä olleet valloittajia, jotka alistivat alkuperäiskansoja. Siis siirtolaisia, imperialisteja, "maahanmuuttajia". Itseään puolustaneet alkuperäiskansat joutuvat harvemmin rasismisyytösten kohteiksi, paitsi tietenkin Euroopassa. Tähän poikkeukseen ei ole mitään loogista syytä, se perustuu pelkästään Hitleriin ja siihen, että hänestä pyritään erottautumaan kaikin mahdollisin keinoin.

Vaikka natsit olivat käytännössä imperialisteja, jotka pyrkivät siirtämään, orjuuttamaan, parantelemaan ja lopulta tuhoamaankin alueiden alkuperäisiä väestöjä, ja vaikka imperialistinen suurvalta-ajattelu ja toiminta ylipäätään on rasismille tunnusomaista, on nykyisin natsismiin ja rasismiin liittyvää painolastia poliittisista syistä suunnattu täysin toisella tavalla ajatteleville ja toimiville tahoille, eurooppalaisten paikallisten ja alkuperäisten kansojen ja kulttuurien puolustajiin. Muun maailman alkuperäiskansojen sentään sallitaan puolustaa identiteettiään.

Monikultturismi on pohjimmiltaan imperialismia, vaikkakin uudessa, vaikeammin tunnistettavassa muodossa. Erona muuhun imperialismiin on lähinnä se, keneen imperialismi kohdistuu. Monikultturistinen imperialismi kohdistuu useimmiten imperialististen ajatusten kannattajan omaan alkuperäiskansaan. Se ei johda siihen monimuotoisuuteen mitä näennäisesti tavoitellaan, vaan lähes vastakkaiseen.

Ne jotka nykyisin kenties kiivaimmin pyrkivät siirtämään ja parantelemaan, kenties tuhoamaankin väestöjä ja kulttuureja, natsien ja muiden imperialistien perintöä seuraten, ovat monikultturistit itse.

Kulttuuria jalostetaan tuomalla alkuperäiskulttuurien tilalle "parempia" tai "rikkaampia" kulttuureita ja vaikutteita, vähättelemällä alkuperäiskulttuurien arvoa, ja asettamalla ihannoitu kulttuuri rasistisesti alkuperäisen yläpuolelle. Imperialismin suunta on muuttunut, sen keinotekoinen ja rasistinen luonne säilynyt.

Monikultturismissa rotua ei enää jalosteta linjasiitoksella vaan ristisiitoksella. Silti rotua jalostetaan. Nytkin sillä tavoitellaan parempia ihmisten ominaisuuksia ja elinkykyä, muun muassa vähentyneitä perinnöllisiä sairauksia.

Kulttuureita ja kansoja muokataan ja parannellaan edelleen poliitiikan avulla ja "ylhäältä päin", ja väestönsiirrot ovat tässä tärkeässä osassa. Alkuperäistä ihmistä ei vieläkään jätetä rauhaan, kehittymään omilla ehdoillaan.