perjantai 23. tammikuuta 2009

Häpeän kulttuuri

Toiset ovat kysyvinään ja toiset aidosti ihmettelevät asiaa, jonka voisi kärjistää näin: miksi naista kutsutaan huoraksi, vaikka samalla tavoin toimiva mies on sankari? Miksi naista huoritellaan? Läntisessä yhteiskunnassa tämä epätasa-arvo näyttäytyy kummallisena vääristymänä asenteissa ja arvoissa, ja sen ihmettely on aivan luonnollista. Se että tätä usein ihmetellään, kertoo jotain länsimaisesta kulttuurista, mutta ei niinkään sen epätasa-arvosta, vaan pikemminkin tasa-arvosta. Se kertoo ainakin sen, että huorittelun kaltainen epätasa-arvo ja kaksinaismoralismi on ristiriidassa yleisten länsimaisten arvojen kanssa, vaikka niitä jotkut tukevatkin. Laajemmassa mittakaavassa, maailmanlaajuisesti ja historiallisesti tarkastellen on kuitenkin vain vähän kulttuureja, joiden piirissä tämänkaltainen epätasa-arvo nähtäisiin erikoisena. Monissa suurissa kulttuuripiireissä nähdään täysin luonnollisena, että sukupuolilla on eri oikeudet, asema ja roolit. Niistä poikkeaminen nähdään sairaalloisena kieroutumana, joka vie ihmisarvon. Näkyvä huorittelu on vain pieni osa patriarkaalista maailmankuvaa ja arvomaailmaa, sen sijaan huora-leiman uhka on merkittävä keino hallita naista.

Länsimaalaiset eivät yleensä ymmärrä huorittelua, koska länsimaalaiset eivät jaa ääripatriarkaalista kulttuuria, jossa huorittelulla on vakiintunut ja syvällinen merkitys, ja josta se on lähtöisin. Toisin sanoen länsimaalaiset eivät näe huorittelun kulttuurillista taustaa, vaan se näyttäytyy irrallisena, ristiriitaisena poikkeuksena.

Nykyinen länsimaalainen kulttuuri on suhteellisen tasa-arvoista, vaikka historiansa ja kokonsa perusteella muuta voisi olettaa. Yleensä isot, järjestäytyneet ja paljon sotia käyneet kulttuuripiirit ovat ääripatriarkaalisia, ja edes jollain tavoin tasa-arvoisia ovat olleet vain jotkut pienet luonnonkansat.

Syynä länsimaiden suhteellisen kattavaan tasa-arvoon on pohjimmiltaan valistuksen ilmapiiri ja siitä kehittyneet aatteet kuten feminismi. Nämä poistivat kulttuurista paljon sellaista, jota nykyään sanottaisiin sovinismiksi. Mikään ei toki ole täydellistä, jotkin sitkeimmät asenteet jäivät elämään joissain piireissä, yksilöissä ja alakulttuureissa. Yleinen kulttuuri kääntyi kuitenkin selvästi niitä vastaan. Tästä osoituksena juuri se, että huorittelua pidetään yleensä täysin epäreiluna.

Huorittelulle on etsitty evoluutiivis-biologista taustaa. Kokemukset luonnonkansoista kuitenkin kertovat, että ainakaan luonnontilaisimmillaan ihminen ei välttämättä ole kovin "sovinistinen". On jopa tunnettu luonnonkansoja, joissa sukupuoliroolit ovat melko vapaat tai vastakkaiset patriarkaatteihin verrattuna. Jos huorittelu-ilmiöllä onkin jonkinlainen ohut biologinen tausta, se kuitenkin varsinaisesti pääsee "valloilleen" vasta patriarkaalisessa kulttuurissa. Itse asiassa ääripatriarkaaliset kulttuurit saattavat jopa perustua ihmisten biologisten piirteiden voimistamiseen ja lietsontaan niin pitkälle, ettei niitä voida enää pitää "biologisina piirteinä". Esimerkiksi sukupuoliroolit, seksuaaliset suuntautumiset ja arvohierarkiat kärjistetään äärimmilleen, ja niistä poikkeamista pidetään erittäin tuomittavana. Riippumatta siitä millainen biologinen tausta sukupuolirooleilla on, tämän äärimmäisyyden ja kärjistyksen ei voida enää nähdä tulevan luonnosta, vaan kulttuurista.

Jos mies on luonnostaan, biologisista syistä hieman "sovinistinen", tämä piirre voimistetaan äärimmilleen patriarkaatissa. Miehen oletetaan toimivan ja ajattelevan "sovinistisesti", tai hän ei ole "oikea mies", vaan vastenmielinen välimuoto. Samoin naisen oletetaan alistuvan lokeroonsa, tai hän menettää arvonsa ihmisenä. Tähän kuvaan kuuluu myös naisten seksuaalisuuden kontrollointi, jonka eräs osa on huorittelu ja varsinkin sen näkymätön, mutta aina läsnäoleva uhka.

Huorittelu ei ole oikeissa patriarkaateissa vain syrjäytyneen miehen tai kateellisen naisen katkera herja kuten länsimaissa, vaan yhteisön syväänjuurtunut tapa kontrolloida jäseniään. Huoraksi syyttäminen on äärimmäisen vakava syyte, ja osoittauduttuaan "todeksi" johtaa ankariin rangaistuksiin, kuten kuolemantuomioon. Vähintään "huora" on erotettava suvustaan ja aviomiehestään, ja hän häpäistyy koko yhteisön silmissä. Huorittelu on alkuperäisessä kontekstissaan siis keskeinen osa patriarkaatin toimintaa, eikä vain "huono tapa", jonka voisi korjata helposti valistuksella.

Kärjistäen sanottuna patriarkaatin valta perustuu huoritteluun. Ilman jatkuvasti läsnäolevaa huoran leiman ja siitä seuraavien ankarien rangaistusten uhkaa naisia ei voitaisi pitää siinä asemassa, missä patriarkaatit heitä pitävät. Ilman huorittelua patriarkaattien maailmankuvan perusteet menisivät uusiksi.

Huorittelu pohjautuu syvällisiin maailmankuvan piirteisiin, kuten käsityksiin kunniasta, joka taas on hyve. Hyvekäsityksiä on erittäin vaikea muokata. Hyveet kuten rohkeus tai tasapuolisuus vain yksinkertaisesti nähdään hyviksi ominaisuuksiksi, eikä niitä yleensä katsota tarpeelliseksi perustella. Samoin jos naiselta puuttuu kunnian hyve, hän on "kunniaton", hän on "huora", ja häntä täytyy kohdella sen mukaisesti.

Muslimikulttuureissa, jotka useimmiten ovat ääripatriarkaalisia, huorittelu on tuskallisen yleistä. Se ei yleensä ole näkyvää, koska suurin osa naisista ei halua erittäin vakavaa huoran leimaa, eikä siten huora-sanaakaan välttämättä tarvita heidän kohdallaan. Silti jokainen nainen joutuu toiminaan pikkutarkasti "oikein" koko elämänsä ajan, pohjimmiltaan juuri kunniansa vuoksi. Muslimiyhteisöjen kontrolli naisista perustuu pitkälti äärimmilleen vietyihin kunniakäsityksiin, jotka kärjistyvät niitä rikkovien huoritteluna, ja näin huoriteltujen ankarina rangaistuksina.

Osa islamilaisten yhteisöjen kontrollijärjestelmää on myös naisten vartalon peittäminen kauttaaltaan vaatteisiin, ja naisten sulkeminen kotiympäristöön. Suurin osa maailmassa havaistusta seksuaalisesta himosta ja "säädyttömyydestä" "ulkoistetaan" naisiin siten, että nainen on syypää jopa siihen, että hänet on raiskattu. Miehen ei edes välttämättä katsota tarvitsevan himojensa hillintää, koska himot ovat naisessa. Miehen syyllisyyttä voi olla hyvin vaikea edes käsittää, jos on kasvanut tällaisessa kulttuurissa. Me länsimaalaiset naiset emme usein voi edes käsittää tällaista sovinismia, se on näkökulmastamme niin epäreilua ja käsittämättömän julmaa, ettei sen olemassaoloa tai laajuutta ole helppo uskoa. Jos se nähdään, se halutaan yleensä nähdä yksittäistapauksina tai syrjäseutujen katoavana vanhoillisuutena, käsittämättä sitä, että nämä kulttuurit ovat patriarkaatteja, ja sellaisina jopa perustuvat sovinismiin siten, kuin sana sovinismi lännessä ymmärretään.

Valitettavasti äärisovinismi ja siten myös erityisen julma "huorien" kohtelu leviävät länsimaissa nopeasti lähinnä muslimien maahanmuuton ja nopean väestönkasvun seurauksena. Nämä arvot ovat tulleet jäädäkseen Eurooppaan. Muslimimaahanmuuttajista merkittävä osa jatkaa kulttuuriaan lännessä, jopa äärimmäistää sen mielenosoituksellisesti erottautuakseen länsimaiden "turmeltuneisuudesta". Länsimaissa ja länsimaalaisissa havaittu "turmeltuneisuus" on läpikotaista ja näyttäytyy äärimmäisen torjuttavana. Partiarkaalisen kulttuurin edustajan olisi hyvin vaikea olla vastustamatta sitä, niin jyrkässä ristiriidassa hänen asenteensa ovat länsimaalaisten kanssa.

Eurooppalainen nainen saa nykyisin yhä useammin "huoran" leiman ja julman kohtelun, jos hän käyttäytyy kuten eurooppalaiset naiset ovat ennen saaneet käyttäytyä. Erittäin vakava tilanne on jo esimerkiksi monilla Ranskan maahanmuuttajavaltaisilla alueilla, joille on lähinnä muslimimaahanmuuttajien mukana levinnyt kulttuuri, jonka mukaan avioliiton ulkopuolisessa yhdynnässä ollut tyttö on "huora". Tällaisia "huoria" tarkoituksella "tehdään", jotta heidät voitaisiin joukkoraiskata, jotta siis voitaisiin huvitella heidän kärsimyksellään. Huoria "tehdään" joukkoraiskaustarpeita varten esimerkiksi raiskaamalla tai suostuttelemalla seksiin nuori tyttö. Tämän jälkeen hän on "huora", ja vapaata riistaa raiskaajille.

Esimerkiksi Ranskan joukkoraiskauksisssa ei ole kysymys yksittäisistä hirmuteoista kuten vielä toistaiseksi Suomessa, vaan epidemian kaltaisesti yleistyneestä rikoksesta. Kyse on kulttuuripiirteestä. "Kunniattomien" naisten joukkoraiskaukset ovat pitkälti hyväksyttäviä ja luonnollisia ääripatriarkaalisessa maailmankuvassa, jos sanaa "luonnollinen" voi näin luonnonvastaisesta kulttuurista käyttää.

Nämä rikokset alkavat saada yhteisöllisiä piirteitä. Uhreille voi olla vaikeaa löytää apua, ja heitä voidaan syyllistää. Suurin osa uhreista ei edes käsitä joutuneensa rikoksen ja vääryyden uhreiksi, vaan häpeää ja syyttää itseään, kuten patriarkaalinen ajattelutapa käskee. Mitä raaempi rikos, sitä epätodennäköisempää on sen tuleminen julki. Jo joukkoraiskauksen luonne sinänsä on yhteisöllinen, koska siihen ottaa osaa useampi.

Patriarkaatti on alkanut nousta Euroopassa. Ne jotka väittävät olevansa feministejä ja kannattavat tätä kehitystä, ovat susia lammasten vaatteissa, valepukuisia pseudofeministejä. He ovat etulinjassa ajamassa naisia takaisin nyrkin, sängyn ja hellan väliin.

9 kommenttia:

  1. "miksi naista kutsutaan huoraksi, vaikka samalla tavoin toimiva mies on sankari?"

    Miksi mies joka ei ole koskaan harrastanut seksiä on luuseri, vaikka samassa tilanteessa oleva nainen on kaunista?

    VastaaPoista
  2. Hienoa, joku feministiksi julistautuva ihminen on havainnut täsmälleen samat asiat, jonka ruukinmatruuna ennusti tapahtuvaksi jo kymmenen vuotta sitten.

    Ruukinmatruuna (joka käyttää itsestään kolmatta persoonaa) linkkasi tämän blogin omaansa.

    VastaaPoista
  3. Tuot ansiokkaasti esille sen, miten muslimit alistavat naisia. Valtavat monet itseään feministeiksi kutsuvat vasemmistolaiset länsimaiset naiset kuitenkin kannattavat islamia ja haukkuvat hysteerisesti rasisteiksi kaikkia islamin kritisoijia.

    Nähdäkseni tämä johtuu siitä, että monet feministeiksi itseään kutsuvat tarkoittavat feminismillä vain jotain suunnatonta vihaa ja kaunaa miehiä kohtaan. Useimmiten tämä vihanlietsonta kohdistuu miehiin yleisesti, mutta miesten pahuuden korostamiseksi nämä miesvihamieliset feministit väittävät erityisesti valkoisten heteroseksuaalisten miesten sortavan naisten lisäksi myös esim. afrikkalaisia tai muslimeja tai homoja. Muslimien ihailu on näille miesvihamielisille feministeille vain tapa syyttää valkoisia miehiä rasismista islamia kohtaan.

    Lähtökohtana on siis viha ja kauna miehiä kohtaan. Tätä miesten vihaamista perustellaan keksimällä miehille kaikenlaisia syntejä, kuten rasismi, homofobia ja islamofobia.

    Muslimit ovat tietysti todellisuudessa fanaattisen vihamielisiä homoja ja naisia kohtaan, kun taas länsimaiset miehet ovat yleisesti suvaitsevia homoja kohtaan ja miesten ja naisten tasa-arvon kannattajia. Miesvihamieliset feministit siis syyttävät länsimaisia miehiä naisten ja homojen syrjinnästä, johon todellisuudessa syyllistyvät nimenomaan muslimit. Tässä ei näiden miestenvihaajien mielestä ole mitään ristiriitaa. Länsimaisiin miehiin kohdistettujen rasismi-, sovinismi- ja homofobiasyytösten tarkoituksena on todellisuudessa vain lietsoa vihaa miehiä kohtaan. Nämä miestenvihaajat puolustelevat islamia vain vastustaakseen länsimaisia miehiä. Jos he myöntäisivät muslimien sortavan naisia, he joutuisivat myöntämään länsimaisten miesten olevan naisten kannalta paljon parempia, naisten ja miesten tasa-arvoa kannattavia miehiä. Tätä he eivät halua myöntää. Tästä on seurauksena se feministeiksi itseään kutsuvien harrastama islamin puolustelu.

    VastaaPoista
  4. Satuin jonkin linkin kautta blogiisi. Kiitos tähänastisesta. Minun on ollut vaikea käsittää, että meillä on (a) voimissaan olevaa feminismiä, ja (b) puolustamattomia musliminaisia. Nyt ymmärrän paremmin. Olen varmaan isoäitisi ikäluokkaan kuuluva mies, vanhoja vasemmisto- ja vihreyssympatioita; ehkä nekin ovat saaneet pseudovarianttinsa kuten feminismi.

    VastaaPoista
  5. Kiinnostava kirjoitus, mutta olet kääntänyt asian päälaelleen, kuten naiset melkein aina tekevät.

    Huorittelu ja naisten seksuaalisen käyttäytymisen tiukka kontrolli on lähtöisin yhteisön naisista, ei miehistä. On naisten etu kontrolloida ja tukahduttaa muitten naisten seksuaalisuutta. Miehillä ei sitä vastoin ole mitään sitä vastaan, että jotkut naiset tarjoaisivat miehille ilmaista ja tilapäistä seksiä. Avioliiton ulkopuolinen miehille tarjottu seksi on kuitenkin erittäin suuri uhka naisille, silloin, kun naisen taloudellinen asema on riippuvainen hänen aviomiehestään. Jos nainen menettää miehensä rakastajattarelle, niin miehen taloudellinen tuki lakkaa, ja pahimmassa tapauksessa nainen joutuu näkemään nälkää ja kurjuutta. On naisten etujen mukaista, että avioliitot ovat pysyviä ja miehet pysyvät niissä. Siksi kaikissa kulttuureissa naiset pyrkivät tiukastikin kontrolloimaan toisten naisten seksuaalisuutta, ja rankaisemaan liian vapaasti seksuaalisesti käyttäytyviä naisia.

    Muslimikulttuurissa naisen seksuaalisuus on tiukasti säädelty, koska naiset eivät käy töissä ja ovat täysin riippuvaisia miehen tuloista. Sama ilmiö on Suomessa lestadiolaisilla, joka juontaa juurensa siihen, että naisille ei maaseudulla ole ollut mitään kunnon työtä. Kotiäidin ura on ollut ainoa vaihtoehto maalle asumaan jäämiselle.

    Kannatta lukea uudempaa tutkimusta ihmisen sukupuolirooleista, niin välttää sen perusvirheen, että luulee miesten kontrolloivan naisten seksuaalisuutta:

    http://www.geocities.com/minna.uusilahti/

    VastaaPoista
  6. Kiitos kaikille kommenteista! Viimeisimmän kommentin kirjoittaneelle Mikolle haluan vastata, että en kiistä mitä sanot, että huorittelun biologinen tausta voisi olla naisten keskinäisessä kilpailussa. Ilmiön biologisesta alkuperästä olenkin viestissäni epävarma, eikä se ollut pääasia.

    Ääripatriarkaalisissa kulttuureissa huorittelu on kuitenkin selvästi kulttuurillinen ilmiö, ja sitä käytetään naisten kontrollointiin erityisesti miehisestä näkökulmasta. Ääripatriarkaaliset kulttuurit ovat usein kehittyneet hyvin kauas 'ihmisluonnosta', niiden piirissä monet 'ihmisluontoon' kuuluvat asiat ovat jopa vihollisia. Monet ihmisten biologiset vietit ja tarpeet kuten seksuaalisuus ovat tarkkaan säädeltyjä tai tukahdutettuja tavoilla, joita ei voi perustella biologialla.

    Riippumatta huorittelu-ilmiön alkuperästä ääripatriarkaatti on tehnyt siitä selvästi osan kulttuuria.

    VastaaPoista
  7. Kiitos tähänastisesta! Toivottavasti saamme jatkossa lukea lisää aivoituksiasi.

    PS. onko blogspotin kautta mahdollista lähettää henkilökohtaista(i.e ei-julkista) palautetta?

    VastaaPoista
  8. Täytyy sanoa, että mielenkiintoinen kirjoitus kaikenkaikkiaan! Kaipaisin hiukan lähdeviitteitä; vaikka et tieteellistä tekstiä pyrikään kirjoittamaan, niin minua kiinnostaisi perehtyä useisiin edellä esittämiisi väittämiin paremmin.

    Kannattaa muuten lukea tuo edellä postattu linkki hiukan tarkemmin:(http://www.geocities.com/minna.uusilahti/)

    Siinä ei käsitellä huorittelun tai yleisesti naisen seksuaalisuuden tukahduttamisen biologista taustaa juurikaan, vaan nimenomaan yhteiskunnallista ilmiötä. Kyseisen tutkimuksen/kirjallisuuskatsauksen valossa nimenomaan naiset itse tukahduttavat toistensa seksuaalisuutta, eivät miehet. Esimerkkinä islamilaisessa kulttuurissa esiintyvä naisten ympärileikkaus -tapa. Naiset itse ylläpitävät tätä kulttuuria, sillä seksi on naisen arvokkain resurssi kulttuureissa joissa naisille ei suoda yhteiskunnallista valtaa. Jos nainen ei nauti seksistä, hän varjelee resurssiaan paremmin ja saa siitä näin ollen paremman hinnan. Itseasiassa muslimimiehet nauttisivat enemmän seksistä ympärileikkaamattoman naisen kanssa, mikä on hyvin luonnollista (lisää tietoa em. linkissä).

    Muutenkin tuntuu hyvin vieraalta ajatus, että miehillä olisi intressejä huoritella naisia tai muuten tukahduttaa heidän seksuaalisuuttaan. Miehet haluavat seksiä paljon ja heille on hyödyllisempää, että naiset antavat sitä mielellään. Parisuhteessa toki on miestenkin intressien mukaista tukahduttaa oman puolison seksuaalisuutta siinä määrin, että tämä ei harjoita sitä toisten miesten kanssa. Tätä tukahduttamista tosin toteuttavat yhtä lailla sekä miehet että naiset, heterot että homot.

    Mielestäni sille, että nimenomaan miehet huorittelevat naisia "ääripatriarkaatissa", ei ole juurikaan perusteita. Itsekään et niitä esittänyt.

    Kannattaa muistaa, että patriarkaatti on vain yksi yhteiskuntia kuvaileva malli, joka ei ole yhtä kuin todellisuus. Ei edes välttämättä kovin lähellä sitä. Ei siis kannata kyseisen, tai minkään muunkaan mallin ohjata liiaksi omaa tarkkaavaisuutta ja tiedonhankintaa, sillä näin saattaa päätyä tarkkailemaan asiaa turhan kapeakatseisesti, pienen laatikon sisältä. Feministin, kuten kenen tahansa muunkin kannattaa perehtyä myös oman ideologiansa ulkopuolisiin yhteiskuntateorioihin.

    VastaaPoista
  9. Juuret lähteellä. Paratiisista kaikki alkoi.

    http://abramsarah.blogspot.com/

    VastaaPoista

Kirjoitathan asiallisesti.